Kirjastojen tavoitteena on kirjastolain mukaisesti edistää aktiivista kansalaisuutta, demokratiaa ja sananvapautta. Vuonna 2020 Sitra käynnisti hankekokonaisuuden Kirjastoista kansanvallan foorumeita. Hankkeen aikana kirjastot ympäri Suomen kehittivät toimintamalleja, joiden avulla kirjastot voivat toimia alustoina osallistumiselle, kohtaamiselle ja turvalliselle keskustelulle (Sitra 2021).
Myös Erätauko-keskusteluja voidaan käyttää osana kirjastojen demokratiatyötä tukemassa vuoropuhelua ja osallisuutta. Tässä diablogissa on haastateltu kirjastonhoitajana sekä Lahden kaupunginkirjastolla kirjastojen kehittämistehtävien parissa työskentelevää Noora Oluikpea hänen Erätauko-kokemuksistaan ja Erätauon mahdollisuuksista kirjastoissa.
Vapauden tunne keskustelussa
Noora päätyi Erätauon pariin, kun hän järjesti Erätauko-koulutuksen Louna-kirjastoille ollessaan Tammelassa kirjastonhoitajana. Kokemus ensimmäisestä Erätauko-keskustelusta herätti tunteita, sillä isossa ryhmässä pitkiä aikoja hiljaa oleminen ja kuunteleminen tuntuivat Noorasta alkuun vaikealta. Hän muistaa miettineensä, että “oikeastiko me istutaan tässä hiljaa ja kuunnellaan toisia?” Lopulta olo oli vapautunut:
Mulle Erätauko oli vau-elämys. Kun sietoprosessin kävi läpi, tuli tosi vapautunut olo, että mun ei ole pakko sanoa kaikkea ääneen ja huomasin, että näitä miettimiäni asioitahan sanotaan jo.
Samalla tavalla Noora kiinnitti huomiota siihen, kuinka Erätauossa ohjaajan rooli rakentui eri tavalla kuin miten hän oli kokenut fasilitoijana aiemmin. Esimerkiksi keskustelun ilmapiiriä työstetään valmiiksi ennen keskusteluun ryhtymistä. Ohjaajana vapauden tunne syntyi Nooralle siitä, että Erätauossa on tietty rakenne, eikä ohjaajana tarvitse ammentaa itseään tyhjiin asettumalla keskustelussa keskiöön.
Aiemmin fasilitoijana musta on usein tuntunut, että on täytynyt antaa itsestään todella paljon, mutta Erätauko-keskustelua ohjatessa saan itsekin rauhoittua asian ääreen. Menetelmä lisää fasilitoijan yksityisyyden suojaa ja se on musta Erätauon vahvuus.
Erätauko työkaluna kirjastotyössä
Noora tekee ja hyödyntää Erätaukoa työssään monella tavalla. Esimerkiksi lukupiirit ovat Erätauon jälkeen muuttuneet moniäänisemmiksi, kun hän on alkanut jakaa niissä puheenvuoroja aiempaa tasaisemmin. Lahden kaupunginkirjastolle tulee myös ohjaajakutsuja Lahden kaupungin Erätauko-keskusteluihin esimerkiksi kouluyhteistyöhön liittyen kaupungin aktiivisen Erätauko-verkoston kautta.
Erätauko on mulle luontainen, aina valikossa oleva työkalu. Mietin aina, että sopisiko tähän Erätauko. Haluaisin, että sen käyttö olisi säännöllistä ja että sitä hyödynnettäisiin kirjastoissa erilaisilla tavoilla sekä henkilöstön kesken että asiakkaiden kanssa.
Kun tiimissä kaikilla on Erätauko-osaamista, menetelmää voidaan käyttää eri tavoin esimerkiksi sisäisissä koulutuksissa. Tällä hetkellä Noora pitää Kirjastot ja demokratia -opintopiiriä, joka koostuu Aluehallintoviraston laatimien teoriaosuuksien itsenäisestä opiskelusta ja yhteisistä Erätauko-keskusteluista jokaisesta kurssin osa-alueesta, kuten osallisuus ja sen kehittäminen tai media ja demokratia.
Ajattelin, että tässä tulisi kaksi kärpästä yhdellä iskulla, kun arvokas yhteinen aika käytetään Erätauko-keskusteluihin. Meille karttuu yhtäaikaisesti kokemusta menetelmästä sekä ymmärrystä siitä, mitä nämä teemat tarkoittavat meidän kirjastotyön arjessa – mitkä ovat ne meidän omimmat tavat tehdä demokratiatyötä, mitä me tehdään jo ja miten sitä voisi kehittää?
Noora toivoo, että kun keskusteluja käydään useana kertana, rakentuisi seuraava keskustelu aina edellisen päälle niin, että keskustelua päästään heti syventämään. Opintopiirin ensimmäinen Erätauko-keskustelu käytiin aiheesta mitä on demokratia. Keskustelua käytiin käsitteistä ja niiden määrittelystä sekä käytännön työstä ja siitä, mitkä kirjaston tekemistä asioista tukevat demokratiaa. Noora kokee, että kirjastoissa on tarvetta keskustelulle molemmista näkökulmista – niin teoriasta kuin käytännöistäkin.
Viime aikoina kirjastoissa on pohdittu paljon työlle asetettuja velvoitteita ja sitä, kuinka paljon kirjastoilta voidaan vaatia. Tuoreessa Aluehallintoviraston peruspalveluiden arvioinnissa käy ilmi, etteivät kirjastot koe henkilöstönsä osaamisen olevan riittävää kaikkien laissa määriteltyjen tehtävien hoitamiseen. Etenkään uusien tehtävien, kuten yhteiskunnallisen vuoropuhelun lisäämiseen ei ole riittävästi resursseja. Toisaalta Noora huomauttaa, että kirjastoissa tehdään jo paljon demokratiatyötä, jota ei ehkä ole vain tunnistettu.
Kirjastojen työ on vuorovaikutuksellista. Niin monet eri yhteiskunnallisista ja kulttuurisista taustoista tulevat ihmiset kohtaavat kirjastoissa. Tulkitsen yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen lisäämisen niin, että meidän rooli kirjastoissa on luoda mahdollisuuksia kohtaamisiin edistämällä sekä ohjatun että vapaamuotoisen vuoropuhelun syntymistä.
Näiden kysymysten parissa kirjastoissa hyödynnetään myös Erätaukoa, sillä ensi vuonna käydään keskustelua esimerkiksi siitä, mikä on riittävän hyvä kirjasto. Aihe liittyy sekä riittävän hyvän kirjastopalvelun että henkilöstön osaamisen tunnistamiseen. Erätauko-keskusteluja käydään, jotta saataisiin syvempää ymmärrystä aiheesta esimerkiksi koulutuskokonaisuuksien tuottamista varten.
Rohkeasti mukaan Kansallisiin dialogeihin
Nooralla on kokemusta erityisesti pienten kuntien näkökulmasta. Hän vinkkaa, että erityisesti Kansalliset dialogit kuten Poikkeusajan dialogit ovat mahdollisuus pienten kuntien kirjastoille, sillä niihin osallistuvat järjestäjät saavat valmiit materiaalit ja perehdytyksen. Kansalliset dialogit käynnistyvät keväällä 2023 ja niitä pilotoitiin kuluneen syksyn aikana Maahanmuutodialogeilla.
Samalla Kansalliset dialogit ovat hyvä mahdollisuus esimerkiksi ministeriöille hyödyntää valmista kirjastoverkostoa, sillä kirjastot yhteistyökumppaneineen voivat tarjota keskustelulle tilan ja mahdollisesti fasilitoinnin, kirjaamisen ja jopa osallistujia.
Tärkeintä Nooran mukaan Kansallisiin dialogeihin osallistumisessa on se, että niissä on vastattu valmiiksi kysymykseen siitä, mihin keskusteluista saatavaa tietoa hyödynnetään. Erityisesti pienissä kunnissa ei välttämättä ole vielä valmiita rakenteita ja koordinointia osallisuuteen liittyen.
Se on todella vaikuttavaa kun saa käsiinsä valmiin raportin ja kirjasto voi jakaa sen osallistujien kanssa ja myös kunnan sisällä. Osallistuneet tahot näkevät, että tästä mihin me osallistuttiin on seurannut jotakin näkyvää. Siinä on ratkaistu se, miten keskustelun osallistuja myös näkee oman vaikutuksensa. Se motivoi osallistumaan uudelleen.
Työyhteisössä keskustelu on arvokasta itsessään
Nooran kokemuksen mukaan Erätauko-keskustelua saatetaan joskus lähestyä monimutkaisesti ja ratkaisukeskeisesti ajatellen, “että meillä on tässä nyt suuri ongelma ja sitä lähdetään ratkaisemaan”. Hän kuitenkin toivoo, että hyötyajattelusta voitaisiin päästää irti.
Sen sijaan Noora painottaa, että keskustelulla on merkitystä itseisarvoisesti. Hän on oivaltanut, että Erätauko-keskustelussa kynnys osallistua kannattaa tehdä todella matalaksi.
Kun erilaisia ihmisiä on läsnä keskustelemassa hyvin arkisista ja kokemuksellisista asioista niin siinä tapahtuu sellaista kohtaamista, joka on nykymaailmassa joskus todella vaikeaa – sellaista ei-sovellusvälitteistä kohtaamista itselle uusien ihmisten kanssa.
Noora kokee, että käyty keskustelu on arvokasta itsessään ja toistettuna se vaikuttaa parhaillaan yleiseen keskustelukulttuuriin. Hän on huomannut, että kokoukset ovat muuttuneet niin, että niissä otetaan paremmin huomioon hiljaa jääviä ja pidetään yhdessä huolta puheenvuorojen jakamisesta – kysytään niiltä, jotka eivät ole äänessä, mitä mieltä he ovat asiasta.
Noora kertoo, että työyhteisön sisällä käytyjen Erätauko-keskustelujen aikana aina sanotaan ääneen se, että pitäisi keskustella näin enemmän. Noora ajattelee, että sillä olisi organisaation kehittämisen kannalta valtava arvo, jos työyhteisössä olisi säännöllisesti vaikkapa viikoittain varattu aikaa keskustelulle ihan muista kun työhön liittyvistä aiheista, esimerkiksi elämänilosta.
Se mahdollistaisi sellaista arvokeskustelua, joka veisi organisaatiota harppauksin eteenpäin. Koska suurin osa kokouksista on hyvin ratkaisukeskeisiä niin se, että vastapainona pysähdyttäisiin arvoasioiden äärelle on työnsuunnittelussa ja työkulttuurin kehittämisessä älyttömän tärkeää. Esimerkiksi kun työstetään turvallisempaa tilaa niin tällainen keskustelu soveltuu siihen todella hyvin.
Hiljaisuuden ja kuuntelemisen tärkeys
Yhteisissä keskusteluissa Nooran ymmärrys on syventynyt siitä, kuinka erilaisia voimmekaan olla, vaikka työskentelisimme saman asian äärellä samassa organisaatiossa. Se on tärkeää huomioida. Toisaalta hän on ymmärtänyt myös kuinka inhimillisiä ja samanlaisia ihmisten tarpeet kuitenkin ovat.
Kun paikalla on iso joukko tai jopa koko organisaatio, keskustelu rakentuu totutulla tavalla ja kokoukset etenevät tietyllä kaavalla. Noora kertoo alkaneensa pohtia, kuinka paljon ihmisiä ja ajatuksia jää kuulematta ja kuinka paljon tietoa tällöin jää välittymättä. Hän on oivaltanut, että ihmiset ovat eri tahtisia. Tällöin korostuu se, kuinka tärkeää kysyminen on. Noora huomauttaa, että “ei ole niin, että kaikki, jotka haluavat sanoa asiansa, noin vain saisivat sanotuksi. Täytyy kysyä ja antaa sitä kautta mahdollisuus.”
Yksi oivallus liittyy myös hiljaiseen hetkeen ja sen mahdollistamiseen. Noora kuvailee hiljaista hetkeä maagiseksi ja pohtii, kuinka sen ansiosta voi syntyä ajatuksia, joita ilman hiljaisuutta ei syntyisi. Kaiken keskiössä on lopulta kuunteleminen:
Mä oon ymmärtänyt ihan eri tavalla, mitä kuunteleminen ylipäätään on. Mulle Erätauko on tuonut vapauden tunteen, koska mulla ei tarvitse olla valmista vastausta. Saa vain istua ja kuunnella. Se on sellaista maadoittumista: ollaan siinä hetkessä läsnä, laitetaan puhelimet pois ja kohdataan ihmiset ihmisinä.
Noora Oluikpe on työskennellyt projektityöntekijänä Louna-kirjastojen Taukotila – kohtaa ja vaikuta demokraattisesti -hankkeessa ollessaan kirjastonhoitajana Tammelan kunnankirjastossa. Tällä hetkellä hän työskentelee Lahden kaupunginkirjastossa alueellisessa kehittämistehtävässä sisältökoordinaattorin sijaisena. Nooran sydäntä lähellä on erityisesti pienten kirjastojen kehittäminen ja toiminnan vahvistaminen.
teksti: Vilma Kallio
