Keiden tarinat museon tulisi kertoa?
Ajattele jotain yhteisöä, johon kuulut tai kenties roolia yhteiskunnassa, joka sinulla on. Minkä esineen sinä antaisit museoon kertomaan tuleville sukupolville sinusta ja yhteisöstäsi tässä hetkessä?”
Muun muassa tätä pohdittiin Museodialogeissa kevään 2023 aikana. Keskusteluiden tarkoituksena oli lisätä ymmärrystä eri kulttuureista, identiteeteistä ja historiasta erilaisista näkökulmista. Keskustelut antoivat mahdollisuuden tuoda omia näkökulmia esille ja tulla kuulluksi. Erätauko-keskusteluja järjestettiin kevään aikana yhteensä yhdeksän ja osallistujia keskusteluissa oli kaiken kaikkiaan 95.
Kansallismuseon tiloja uudistetaan ja laajennetaan. Samalla Kansallismuseon on tarkasteltava, miten museon toiminta tulee muuttumaan uusissa tiloissa. Kansallismuseo on ollut rakentamassa suomalaista identiteettiä, mutta mitä tämä oikeastaan tänä päivänä tarkoittaa. Miten ymmärrämme identiteetin? Keitä museoiden tulisi edustaa ja millä tavoin? Miksi museot ovat ylipäätään tärkeitä? Museodialogeilla pyrittiin osaltaan vastaamaan näihin kysymyksiin. Ne ovat auttaneet uudistustyössä ja sen pohtimisessa, keiden tarinat olisi tärkeä kertoa.
Me ollaan kaikkien suomalaisten museo, joten olisi tarve ymmärtää sitä moninaisuutta ja ottaa mukaan erilaisia ihmisiä sekä päästä mukaan moninaisten ryhmien ja ihmisten elämään”, Elisa Sarpo
Dialogeja lähdettiin järjestämään yhdessä erilaisten yhteistyökumppaneiden kanssa, jotta ne tavoittaisivat osallistujia mahdollisimman laajasti. Näin oli mahdollista saada mukaan myös eri vähemmistöjä, joita Kansallismuseon olisi voinut olla haastavaa tavoittaa yksin. Keskusteluja järjestettiin yhteistyössä Cultura-säätiön, Nicehearts ry:n sekä Svenska kulturfondenin kanssa.
Käydyt keskustelut alleviivasivat sitä, miten paljon pelkästään Suomen kokoisesta maasta löytyy erilaisia tarinoita ja näkökulmia. Ei ole aivan helppoa päättää, keiden tarinoiden tulisi päästä ääneen. Dialogeissa nousi esille, miten tärkeää on kertoa myös erilaisten vähemmistöjen historiasta. Vähemmistöille itselleen on tärkeää nähdä itsensä ja oma tarinansa, mutta samalla moninaisten tarinoiden kertominen vähentää ulkopuolisuuden tunnetta ylipäätään. Vähemmistöjen tarinat koskettavat lopulta todella montaa ihmistä, joko suoraan tai välillisesti.
Museossa näkyvät moninaiset tarinat lisäävät kuuluvuuden tunnetta. Vaikka tarina ei koskisi suoraan minua, se voi koskettaa tuntemaani henkilöä. Jos nämä näkökulmat puuttuvat, puuttuvat ne myös omasta tarinastani. Jos siis koko ajan näen ja kuulen kovin kapeita tarinoita, huomioni keskittyy kapealle ja sivuilta jää paljon huomaamatta”, Hanna Korhonen
Erätauko muovautuu ja joustaa omiin tarpeisiin sopivaksi
Kansallismuseo oli syksyllä 2022 mukana järjestämässä Sisäministeriön koordinoimia Maahanmuuttodialogeja, ja tämä antoi hyvän pohjan myös oman keskustelusarjan toteuttamiselle. Keskustelukaavan pystyi muokkaamaan helposti omiin tarpeisiin sopivaksi. Museodialogeihin tehtiin omat keskustelun ohjauskortit, joiden avulla oli helppo ohjata keskustelua ja seurata sen kulkua.
Hanna opiskeli samaan aikaan ympäristökasvattajaksi, ja näin dialogeihin päätettiin yhdistää myös ympäristökasvatuksen puolelta näkökulmia ja menetelmiä. Keskustelut aloitettiin virittäytymisharjoituksella, jossa keskityttiin näköaistin sijaan tuntoaistiin kädessä pidetyn esineen avulla. Tämä rauhoittaa hengitystä ja auttaa jättämään arjen kiireet taakse. Yhteinen rauhoittumishetki voi auttaa osallistujien aivoja ja hengitystä synkronoitumaan samaan tahtiin, minkä on todettu edesauttavan yhteisymmärrystä ja lisäävän empatiaa (kts. esim. Wikström 2022).
Keskustelupiiriin aseteltiin erilaisia esineitä, joista osa oli luonnonesineitä, osa aitoja esihistoriallisia esineitä. Osallistujia ohjeistettiin valitsemaan esineistä se, joka kuvastaa parhaiten heidän sen hetkistä olotilaansa. Näin keskustelussa päästiin hyppäämään suoraan syvemmälle, eikä se jäänyt niin pintapuoliseksi. Esineet eivät kuitenkaan olleet kovin tuttuja tai osa kenenkään arkipäivää, eli osallistujan ei tarvinnut sen tarkemmin paljastaa, miksi kyseinen esine puhutteli häntä juuri nyt. Vaikka mentiin syvälle, ei silti tarvinnut mennä liian henkilökohtaiselle tasolle.
Ennen Erätauko-keskustelua ja sen lopuksi tehtiin sama harjoitus. Haastateltavat kuvailevat, miten saivat huomata, että usein osallistujien valitsemat esineet vaihtuivat keskustelun jälkeen kevyempiin, pehmeämpiin ja sileämpiin. Dialogin käymisellä oli ollut selvästi tasoittava vaikutus.
Keskusteluista saatiin hyvää palautetta. Keskusteleminen oli koettu antoisana ja osallistujat kertoivat kokeneensa tulleensa kuulluiksi. Kunnioittava keskusteluyhteys oli säilynyt, vaikkakin asioita oli katsottu eri näkökulmista. Osallistujat kertoivat päässeensä keskustelemaan itselle merkityksellisistä asioista ja jopa oppineensa itsestään jotain uutta. Osa kertoi löytäneensä näkökulmia, joita ei ollut aikaisemmin tullut ajatelleeksi. Myös haastateltavat itse ihmettelivät, miten sitä voikin olla niin virkistynyt olo sen jälkeen, kun on vielä työpäivän päätteeksi osallistunut kolme tuntia kestävään Erätauko-keskusteluun.
Erätauko on toimintamuotona hyvä ja sen myötä me ollaan saatu ymmärrystä niistä asioista, joista sitä on kaivattukin. Kun menetelmää pystyi muokkaamaan ja yhdistämään siihen museon omaa sisältöä, on se toiminut entistä antoisampana. On hyvä, että menetelmää pystyy muokkaamaan omiin tarpeisiinsa”, Hanna Korhonen
Museo ihmisten kohtauttajana ja dialogin käymisen paikkana
Entä miten dialogin käyminen sitten ylipäätään istuu museoiden tekemään työhön? Haastateltavien mukaan ihan älyttömän hyvin. Museot ovat tärkeitä uusien oivallusten syntymisen, erilaisten näkökulmien ymmärtämisen ja uuden oppimisen paikkoja. Museot voisivat toimia kohtaamispaikkoina, jotka tuovat ihmisiä yhteisen keskustelun äärelle.
Me voitaisiin olla museona sellainen paikka, joka järjestetään tällaisia keskusteluita ja kohtauttaa ihmisiä”, Elisa Sarpo
Haastateltavat uskovat että, museot voisivat toimia hyvinä keskustelupaikkoina, sillä ne koetaan usein arvokkaina ja merkityksellisinä. Ne ovat paikkoja, jotka on tarkoitettu kaikille ja joihin kaikkien tulisi voida kokea itsensä tervetulleeksi. Museot ovat pysähtymisen paikkoja, joissa ei tarvitse suorittaa. Ne ovat rauhallisia tiloja, jotka mahdollistavat syvällisemmän pohtimisen ja tarjoavat perspektiiviä ajattelulle. Yhteinen dialogi taas edesauttaa asioiden syvällistä pohtimista, auttaa reflektoinnissa ja sopii näin ollen museoon erinomaisesti.
Museoiden yhtenä tavoitteena on lisätä ymmärrystä. Erilaisten tarinoiden kautta voi oppia asettumaan toisen ihmisen elämään ja oppia näkemään asiat eri näkökulmasta. Hanna puhuu museokontekstissa myös historiallisesta empatiasta eli siitä, miten sitä voikin asettua jonkun menneisyydessä eläneen henkilön asemaan. Museossa keskustelua voidaan käydä siis myös historiallisen perspektiivin äärellä, ja parhaimmillaan kävijä voi nähdä itsensä osana jatkumoa menneisyydestä tulevaisuuteen.
Ei pelkästään se, että me kerrotaan tarinaa ja toinen on vastaanottaja tälle tarinalle, vaan on vielä tärkeämpää, että pystymme herättämään kysymyksiä ja ajatuksia museokävijässä. Myöskin siinä dialoginen keskustelu toimii tosi hyvin. Dialogi herättää nimenomaan niitä omia tuntemuksia ja ajatuksia ja voi auttaa katsomaan asioita toisesta näkökulmasta”, Hanna Korhonen
Kansallismuseo toivoo voivansa toimia paikkana, joka luo mahdollisuuksia keskustelun käymiselle, lisää yhteisöllisyyttä ja tuo ihmisiä yhteen. Kansallismuseo tulee jatkamaan työtä Erätauko-keskustelujen parissa ja toivoo voivansa jatkaa keskusteluja muun muassa museoiden merkityksestä, siitä, kuka käyttää valtaa ja miten, mistä kulttuuriperintö muodostuu, minkälaisia merkityksiä eri esineille annetaan ja mitä ne merkitsevät eri ihmisille.
Haastateltavat näkevät Erätauko-keskustelut hyvänä yleisötyön muotona myös tulevaisuudessa, sillä he uskovat osallistujien saaneen paljon yhteisestä keskustelusta. Keskustelujen järjestäminen nähdään myös hyvänä väylänä tehdä yhteistyötä muiden tahojen kanssa ja oivana keinona kerryttää ymmärrystä erilaisista aiheista.
Kyllä mä pidän näitä Erätauko-dialogeja hyvin tiiviisti tuolla kainalossa ja omassa työkalupakissa valmiina. Ne ovat keino tuottaa yhteistyötä vaikuttavasti”, Elisa Sarpo
Laajentunut museo tulee avautumaan kokonaisuudessaan yleisölle keväällä 2027. Lisätilat tulevat sijoittumaan pääosin maan alle, jossa myös museon vanha ja uusi osa yhdistyvät.
Kirjoittanut: Eveliina Alho
