Erätauko-menetelmä on levinnyt Suomessa toimijasta toiseen. Menetelmästä on saatu paljon hyvää palautetta. Erätauko-keskustelussa iso asia on tietenkin itse keskustelutuokio. Keskustellaan piirissä tai etänä, yhdessä ja rauhassa ajan kanssa. Dialogia ei kuitenkaan olisi ilman keskustelijoita.
Keskustelun järjestämisessä, kuten minkä tahansa tapahtuman järjestämisen kohdalla, pohditaan aluksi keskustelun tarkoitusta sekä sen kohderyhmää, tässä tapauksessa dialogiin kutsuttavia henkilöitä. Mukana olisi hyvä olla esimerkiksi niitä, jotka tietävät asiasta jotakin, niitä, joita asia jollakin tavalla koskee, niitä, joita ei yleensä kutsuta mukaan ja niitä, jotka voivat vaikuttaa asioihin. Jokainen osallistuja voi kuitenkin itse päättää, mitä kokemuksia ja pohdintoja hän dialogissa jakaa ja mitä ei.
Dialogin suhteen on hyvä olla tiedossa myös se, että kuinka moni mahtuu mukaan. Kutsuttavia kannattaa silti olla vähintään pohdittuna jonkin verran enemmän, sillä kaikki kutsuttavat eivät välttämättä tai oikeastaan todennäköisesti pääse mukaan dialogiin, valitettavaa kyllä. Dialogiin mukaan pääsemiseen vaikuttaa kutsuttavien henkilöiden työtehtävät, aikataulut, muu päivärytmi sekä arjen ja elämän erilaiset todellisuudet.
Kun keskustelun aihe ja kutsuttavat ovat selvillä, laaditaan itse kutsu, jolla henkilöt kutsutaan mukaan Erätauko-keskusteluun. Henkilökohtainen kutsu on hyvä, sillä se kertoo asian tärkeydestä, ja että juuri kutsuttava henkilö halutaan mukaan tilaisuuteen. Kutsun laatimisessa on kiinnostavan otsikon ja virittävien kysymysten lisäksi hyvä miettiä myös sen kieltä ja kutsun sävyä sekä kertoa, mistä Erätauko-keskustelussa ylipäätään on kyse. Lisäksi on tärkeää kertoa, mikä keskustelun tarkoitus on ja mitä keskustelulla halutaan saada aikaiseksi.
Kun tämäkin on tehty, alkaa yhteydenotto kutsuttaviin. Itse olen tykännyt, että dialogiin kutsuttavat henkilöt ovat selkeästi kirjoitettuna ylhäällä jossain, oli se sitten exceltaulukko tai jokin muu keskusteluun liittyvä dokumentti tai tiedosto. Se helpottaa kummasti kutsuprosessia ja selkeyttää ilmoittautumistilannetta.
Kymmeniä Erätauko-keskusteluiden kutsuprosesseja tehneenä voin sanoa, että se on Erätauko-keskustelun aikaa vievin osa. Toisaalta sen hyvin tekeminen todellakin kannattaa!
Kutsuttavien listauksen jälkeen olen lähetänyt kutsut kutsuttaville, usein sähköpostitse. Yleensä ensimmäisen kutsun lähettämisen jälkeen ilmoittautumisia tulee parin päivän sisään mukava määrä. Olen kuitenkin huomannut, että usein tarvitaan ainakin toinen kutsun lähettämisen kierros. Se on hyvä ajoittaa hieman erilleen ensimmäisestä kerrasta, kuitenkin hyvissä ajoin ennen itse Erätauko-keskustelua!
Pitkin kutsuprosessia on hyvä tarkkailla ilmoittautumistilannetta ja valmistautua siihen, että kutsuttavia voi kutsua myös esimerkiksi soittamalla. Soittamalla saa eri tavalla kiinni kutsuttavia ja huomattavasti paremmin vastauksen siihen, että pääsevätkö keskustelijat mukaan ja nopeammin, tiedon heiltä ketkä eivät ole vielä vastanneet. Puhelimessa on myös aivan erilaista kertoa minkälainen tilaisuus Erätauko-keskustelu käytännössä on.
Kutsuprosessin alussa ja sen eri vaiheissa voi ja kannattaa myös pyytää tukea toiselta henkilöltä. Henkilö voi levittää kutsua ja pyytää sitä kautta uusia henkilöitä mukaan dialogiin. Joskus kutsumisessa kannattaa tehdä yhteistyötä sidosryhmien tai yhteistyökumppanien kanssa. Kutsuprosessin alkuvaiheessa on hyvä sopia vastuut ja selkiyttää asiat, jotta kutsuminen menee mahdollisimman jouhevasti.
Kutsumisessa kannattaa olla myös luova ja ennakkoluuloton. Olemme kutsuneet ihmisiä mukaan heille tuttujen kanavien kautta ja hyödyntäneet esimerkiksi sosiaalista mediaa kutsumisen kanavana. Joskus täytyy kysellä kollegoilta, tutuilta ja omilta verkostoilta, että ketkä voisivat olla hyviä kutsuttavia.
Kun Erätauko-keskustelu lähestyy, kannattaa ilmoittautumistilannetta käydä läpi aktiivisesti, ja tarvittaessa pyytää mukaan lisää keskustelijoita. Tässä vaiheessa on hyvä katsoa, tarvittaisiinko mukaan esimerkiksi tietyn ikäisiä, eri sukupuolisia henkilöitä tai muuten lisää moninaisuutta.
Erätauko-keskustelussa tarkoitus on puhua omasta kokemuksesta, mutta kuten sanottua, kokemukset voivat olla hyvin erilaisia ja erilaiset näkemykset rikastuttavat keskustelua. Tästä syystä laaja keskustelijoiden kirjo vahvistaa hyvää dialogia.
Kutsuprosessi on Erätauko-keskustelun toteutumisen kannalta olennainen dialogin järjestämisen osa, mutta se liittyy myös paljon isompaan kuvaan: yhteiskuntarauhaan ja demokratian vahvistamiseen. Erätauossa kokemuspuhe on yksi keskeisimmistä elementeistä. Kokemusten kertominen ja kuuleminen luo kuvaa siitä, millaisessa arjessa ihmiset elävät.
Koen, että tässä ajassa yhä useammalla on mahdollisuus saada äänensä kuuluviin, kiitos sosiaalisen median. Myös kansalaisyhteiskunta toimijana on luonut mahdollisuuksia vaikuttaa asioihin ja olla osallisena esimerkiksi päätöksenteossa. Aidon kohtaamisen paikkoja ja aikaa erilaisten ihmisten kanssa keskustelemiselle ei ole viime vuosikymmeninä ehkä kuitenkaan ollut enää samalla tavalla kuin joskus.
Toisaalta voi kysyä, onko aiemmin sitten kohdattu niin, että ihmiset olisivat kohdanneet tasavertaisina ihmisinä yhteiskunnallisissa keskusteluissa. Omassa viiteryhmässä oleminen on ollut, ja on edelleen, ihmisille myös luontaista. Tästä emme luultavasti pääse kokonaan “vapaaksi”, eikä meidän toki tarvitsekaan. Siitä huolimatta on entistä tärkeämpää, että ihmiset kohtaisivat toisia oman kuplan tai viiteryhmän ulkopuolelta.
Nyt siinä on yhtenä tukena Erätauko-menetelmä. Koen lukuisten Erätauko-keskusteluiden jälkeen, joihin olen osallistunut keskustelun ohjaajana tai keskustelijana, että on ehdottoman tärkeää kuulla ihan jokaisen kokemuksia jokapäiväisen arjen asioista.
Toni Kuoremäki
Erätauko-konsultti
