norden.org

Kaikki makaronilaatikon ainekset ovat jo kasassa, vain proteiini puuttuu. Tartun tarjouksessa olevaan jauhelihapakettiin, kunnes muistan kuulleeni punaisen lihan olevan ympäristön kannalta huonoin valinta. Siirryn nyhtökaurahyllylle vain todetakseni kilohinnan ylittävän reippaasti budjettini.

Palaan jälleen lihakäytävälle, josko käyttäisin sittenkin kanaa – tässä lukee kotimaista, kai se on ihan ok? Mitäs tämä joutsenmerkki tarkoittikaan? Tyhjennän ostokseni kassalle ja oloni on jälleen riittämätön – en mä osaa olla tietoinen ruokakansalainen!

Onko meillä yhteinen ymmärrys siitä, mikä on kestävä suomalainen/pohjoismainen ruoka? Se on muutakin kuin vege.

Edellinen ajatuksenjuoksu on varmasti monelle meistä kuluttajista arjesta tuttu,  ja näitä kysymyksiä punnittiin myös keväällä käydyssä poikkihallinnollisessa erätaukokeskustelussa 25.4.2022 Hanasaaressa.

Tavoitteena on Erätauko-keskustelun kautta syventää ymmärrystä erilaisista näkökulmista ja kokemuksista sekä saada uusia ideoita siitä, kuinka tuemme oikeudenmukaista siirtymää kohti kestävää ja terveyttä edistävää ruokajärjestelmää. Eri puolilla Pohjoismaita järjestettävät keskustelut ovat tärkeä osa pohjoismaisen keittiöjulistuksen valmistelua ja tukevat yhteistyötä ja verkostoitumista, kertoo hankejohtaja Bettina C. Lindfors, Uusi Pohjoismainen ruoka -ohjelmasta. 

Pohjoismaista dialogisarjaa fasilitoi Uusi pohjoismainen ruoka -ohjelma (Ny Nordisk Mat), Pohjoismaiden ministerineuvosto yhteistyössä Erätauko-säätiön ja kansallisten yhteistyöverkostojen kanssa vuonna 2022. Suomen keskustelutilaisuus toteutettiin yhteistyössä maa- ja metsätalousministeriön, Ruokatieto Yhdistys ry:n ja Hanasaaren ruotsalais-suomalaisen kulttuurikeskuksen kanssa. Tekstissä on lainattu anonyymisti osallistujien oivalluksia ja ajatuksia dialogista.

Pohjoismaissa, Suomessa on valtava osaaminen biotaloudesta (maa, metsä, vesi, ilmasto, kiertotalous) ja ruokakulttuuria on vahvistettu pitkään eri toimin. Kokit menestyvät kilpailuissa, ruokaa ja osaamista viedään maailmalle. Meillä on annettavaa maailman pelastamiseksi, ruoka on meille tärkeää, yhdistävä! 

Yhdessä kohti reilua ruokamurrosta

Me olemme tässä yhdessä! korostuu kerta toisensa jälkeen sekä suoraan että rivien välistä dialogissa kestävän ruokajärjestelmän ja ruokakulttuurin edistämisestä Suomessa ja Pohjoismaissa. 

Suomessa on olemassa vahvat yhteistyöverkostot ruoantuottajien, elintarviketeollisuuden, ruokayritysten, kaupan, ravintoloiden, ruokapalveluiden, tutkijoiden ja päättäjien välillä. 

Ruokajärjestelmän murroksessa meidän tulee kuitenkin osallistaa uusia, nuoremman sukupolven vaikuttajia, ja oppia heidän näkemyksistään ja  kokemuksistaan kestävyyden eri ulottuvuuksista. Kohtaamisia moninaisten toimijoiden välillä tarvitaan ymmärryksen lisäämiseksi, sillä todellisuudet ovat osittain eriytyneet.

Paljon tehdään jo, mutta ohjaako yhteistyötä toisista aiemmin muodostuneet, ehkä vanhentuneetkin mielikuvat? Miten voimme toimia yhdessä kohti samaa päämäärää ja tavoitetta niin, että hyväksymme eri reitit? 

Erätauko-keskustelussa tuotiin rohkeasti yhteen erilaiset toimijat “todella arvokasta kuulla rauhassa eri osapuolten ajatuksia ja näkemyksiä, tämä todella luo keskustelukulttuuria”

Ratkaisujen etsimisen sijaan peruutettiin lähtöruutuun pohtimaan yhdessä, mitä kestävän ruokakulttuurin ja ruokajärjestelmän edistäminen kullekin osallistujalle tarkoittaa. Mitkä ovat keskeiset muutostekijät, jotka vaikuttavat huomisen ruokaan, ruokaelämyksiin, ruokakulttuuriin ja ruokavalioomme?

Viestitään yhteisymmärryksessä tiedon ja osaamisen pohjalta

Keskustelussa nousi esiin myönteinen ilmapiiri ja toiveikkuus muutoksen suhteen. Suomessa ja muissa Pohjoismaissa tunnistettiin löytyvän osaamista, tietoa ja toimintamalleja kestävien ruokajärjestelmien rakentamiseen. Nyt tarvittaisiin lisää yhteisiä tekoja. Teot edellyttävät paitsi yhteistyötä ja ymmärrystä, erityisesti toimivaa vuorovaikutusta, viestintää ja osaamista.

Keskustelussa painotettiin, kuinka meillä on olemassa valtava määrä tietoa kestävyyden edistämisestä, nyt muutoksen keskiössä onkin tiedon onnistunut jalkauttaminen koko yhteiskuntaan.

Tuotantoketjun läpinäkyvyys toisi infoa kuluttajille tuotteen kokonaisuuden hiilijalanjäljestä – pientilan alkutuote ei välttämättä lopputuotteena olekaan niin kestävää. Riippumaton viestintä ajaisi kaikkien toimijoiden etua.

Dialogissa nousi esiin tiedon merkitys kasvattaessa ymmärrystä kestävien valintojen pohjalle. Osallistujien mukaan reilua muutosta ruokakulttuuriin ei saada aikaan osoittamalla syyllisiä tai käymällä liha vs. vege- väittelyä. Ennakkoluulojen, väärinkäsitysten ja kohtaamisten puutteen nähtiin rakentavat muuria reilulle ruokamurrokselle. Vastakkainasettelujen erilaisten ratkaisujen välillä koettiin jumittavan kehitystä, ja näiden taklaamiseksi toivottiin ratkaisukeskeisen puhetavan edistämistä. 

Keskusteluihin ja päätöksentekoon tarvitaan jatkossakin eri alojen edustajia – vain yhdessä voimme onnistua! Meidän tulee välttää ‘ruokakuplautumista’, sillä tämä koskee meitä kaikkia ja on kaikille yhteinen asia. Syyllistämisen sijaan meidän tulee tsempata toinen toisiamme!

Viestinnän rooli kestävän ruokakulttuurin edistämisessä nousi esiin hyvin oleellisena muutoksen mahdollistajana. Viestinnän haasteeksi tunnistettiin kuitenkin vaikeus löytää puolueetonta tietoa. Yksilön vastuu ottaa selvää kestävistä ruokavalinnoista on huomattava ja vaatii paljon aikaa sekä resursseja. Niin kauan kuin viestintä kestävistä ruokavalinnoista ei ole johdonmukaista ja riippumatonta, on kuluttaja pitkälti luulojen varassa tehdessään valintoja. 

Kestävyyden jalkautus ja sen saaminen kansaa läpileikkaavaksi on avain isomman muutoksen onnistumiseen. Miten ylätason puhe oikein jalkautuu? Ruoka yhdistää arjen teoissa tavoitteena hyvinvoinnin lisääminen

Dialogissa nousi esiin osallistujien yhteinen ymmärrys tulevaisuudesta, sen sijaan keinot ovat kovin erilaisia. Olemme ylpeitä suomalaisesta ruoasta ja haluamme sen pärjäävän nyt ja tulevaisuudessa.Mistä tietää kenen keinot ovat parhaita? Miten mahdollistaa puolueettoman tiedon saavutettavuus kaikille? Pitääkö kaikkien olla edes kiinnostunut ruoan alkuperästä?

Toivoa nuorissa pitää vaalia, ja sekin perustuu tekoihin ja toimintaan. Lisätään ymmärrystä ja motivaatiota vaikuttaa omalla tekemisellä. Samalla nostetaan elintarvike-, ruoka- ja ravintola-alojen vetovoimaisuutta

Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ohjattava muutosta

Keskustelijat nostivat esiin, kuinka ollakseen kestävä tulee ruokajärjestelmän olla reilu. Reilu ympäristölle, tuottajalle ja kuluttajalle. Suomalainen ruoantuontanto perustuu pohjoisen kylmiin oloihin ja antaa raamit tuotantomahdollisuuksille. Kasviproteiineihin siirtymisestä seuraa väistämättä tuotannon ja työpaikkojen ulkoistamista.

Kysymys kuuluukin, kuinka lähdetään muuttamaan liha- ja maitopohjaiset tuotannot kasvipohjaisempaan suuntaan niin, että elinkeinot pysyvät kotimaisina, maaseutu elinvoimaisena ja ruoantuotanto monimuotoisena? Ruoantuottajat ovat avoimia kehitykselle ja innovaatioille, mutta visioiden toteutus vaatii taloudellisia resursseja.

Maatalous voi myös toimia monimuotoisuuden lisääjänä. Paikallisuus on arvossaan.

Talouden todettiinkin olevan joko kestävän ruokamurroksen avain tai sen esteenä niin tuottajalle kuin kuluttajallekin. Ruokajärjestelmää ei voi muovata huomioimatta sosiaalista ulottuvuutta ja yhdenmukaisia mahdollisuuksia osallistua murrokseen. 

Ruoka ja ruoan tuottaminen kallistuvat edelleen, miten pidetään tuotanto kannattavana ja hyvä ravitsemus kaikkien saatavilla? Ruoka- ja ravintola alan koulutuksen vastuullisuus, Julkisen ruokapalvelun rooli ja moniammattilinen yhteistyö ruokakasvatuksessa korostuu

Kuluttajatasolla ymmärretään, että kaikkea ruokaa ei voi kasvattaa Suomessa. Dialogissa tuotiin kuitenkin esiin ruokatiedon polarisointi. Osa kuluttajista erittäin valveutuneita ruokavalinnoissa arvostaen kotimaisia ruokatuotteita, -palveluita läpi arvoketjun, saman aikaisesti monilla kuluttajilla on kuitenkin rajallinen ymmärrys siitä, mitä ruoantuotanto Suomessa on.

Kasviproteiinien käytön ja ruoan tuonnin kasvattamisen ristiriita tiedostetaan, mutta tietoa kestävien, hyvinvointia edistävien valintojen pohjalle on vaikea löytää tietoviidakosta. Dialogissa painotettiinkin lisää keskustelua siitä, kuinka monimutkaisena näyttäytyvä kestävä ruokajärjestelmä saataisiin esitettyä yksinkertaisina arjen valintoina. 

Satokausi hyvä esimerkki, tuttu ruoka-asia,  tuoden helpotusta arkeen ja tuupaten lempeästi haluttuun kestävään suuntaan ruokavalinnoissa. Tekijyyteen ja toimintaan kannustaminen usein läsnä, kaikki yhteiskunnassa ei voi olla tekijöitä mutta mahdollistetaan viestintäkanavia heille jotka ovat. Empatiaa tarvitaan kaikessa

Tässä tarvitaan isomman kuvan avaamista ja koko tuottaja-kuluttaja välisen ketjun ymmärtämistä. Vastakkainasettelu eri ruokasektoreiden välillä hämmentää kuluttajaa. Läpinäkyvälle ja riippumattomalle viestinnälle on suuri tarve, sillä kestävien ruokavalintojen ytimessä on jaettu ymmärrys kestävyydestä ja sen tekeminen ymmärrettäväksi. 

Kestävän ja terveyttä edistävän ruokajärjestelmän resepti löytyy hyvinvoinnin lisäämisestä. Tähän sisältyvät välittäminen, empatia ja huolenpito sekä ohjaus, auttaminen, koulutus ja ruokakasvatus. Tavoitteena on yhteisöllisyys ja yhdenvertaisuuden kokemus, ahdistuksen poistaminen siten, että tarjotaan jokaiselle mahdollisuus askel askeleelta vaikuttaa.

Rakenteet ohjaavat kestäviin tekoihin arjessa

Haasteista huolimatta keskustelussa nousi esiin toivo ja usko muutoksen mahdollisuuteen. Arvojen ja asenteiden muuttuminen on pitkä prosessi, mutta yhteinen tahtotila on jo löytynyt. Muutoksessa tarvitaan sekä yhteiskunnan että yksilön aktiivisuutta ja valmiutta.

Yhteiskunnalliset toimijat voivat tarjota tietoa ja  ohjaavia rakenteita, jotka pitävät oikealla polulla. Yksilötasolla vahvat tunnekokemukset ja sisäisen motivaation löytäminen ruokatottumusten muokkaamisessa kestävämmiksi ovat olennainen osa arjen tasolla tapahtuvaa kestävää siirtymää. Ruokakasvatus lasten ja nuorten parissa  eri yhteyksissä eri toimijoiden yhteistyönä lapsia osallistaen koettiin tärkeäksi teoksi.

Ruoka yhdistää. Tarvitsemme lisää tekoja, tietoa, viestintää ja toimintamalleja luodessamme yhdessä entistä kestävämpää ja terveyttä edistävää ruokakulttuuria ja ruokajärjestelmiä – jokainen on arvokas osa ruokajärjestelmää. Tulevaisuuden usko on vahva – fokuksessa hyvinvoinnin lisääminen, ihmisyys, yhteisöllisyys, empatia, ruokasivistys – ja -kasvatus elävöittäen ruokakultturiamme, kiteyttää Lindfors. 

Teot voivat olla pieniä, koska muutos vie aina eteenpäin ja tuo uusia tekoja. Tarvitaan dialogia, tutkimusta ja innovointia  mikä on kestävää ja miksi sitä tehdään. Toimintamallit  koko ketjulle, miten toimia vastuullisesti, miten valmistaa lähituotettuja ruokia missä vähemmän mutta laadukasta  lihaa, mitkä kasvikset ovat satokaudessa ja mitä vaikutuksia omilla valinnoilla on. 

Suomalaisen ruokakulttuurin ydinpiirteissä nousevat esiin kokonaisvaltainen hyvinvointi, kestävä elämäntapa, ihmisyys, välittäminen, huolenpito ja turvallisuus. Erätauko-dialogi syvensi ymmärrystä siitä, kuinka voimme siirtyä oikeudenmukaisesti ja reilusti kohti kestävää ja terveyttä edistävää ruokajärjestelmää näitä piirteitä kunnioittaen.

Keskustelussa tuotiin rohkeasti esiin paitsi haasteita, joita eri todellisuuksista tulevat keskustelijat kohtaavat, myös yhtä lailla peräänkuulutettiin yhteisiä tekoja ja vahvistettiin uskoa ruokajärjestelmän muutoksen mahdollisuuteen. 

Yhteistyössä pohtien, kunnioittavasti vuorovaikuttaen ja johdonmukaisesti viestien!

#Toivo #tieto #sivistys #viestintä #koulutus #verkostot

Tiina Helin

Harjoittelija

Erätauko-säätiö

Kuva: norden.org

Dialogitilaisuus järjestettiin osana Pohjoismaisen keittiöjulistuksen tuoreutusprosessia tavoitteena edistää uusia rakentavia keskusteluja kestävistä ja terveyttä edistävistä ruokajärjestelmistä. Vuonna 2022 toteutetaan yhteensä 8 keskustelutilaisuutta kaikissa Pohjoismaissa. Keittiöjulistuksen tuoreutusprosessia keskustelutilaisuuksineen fasilitoi Uusi Pohjoismainen Ruoka – ohjelma, Pohjoismaiden ministerineuvosto, yhteistyössä Erätaukosäätiön ja kansallisten, poikkihallinnollisten kumppaniverkostojen kanssa.  Suomen keskustelutilaisuus toteutetaan yhteistyössä maa- ja metsätalousministeriön, Ruokatieto Yhdistys ry:n ja Hanasaaren ruotsalais-suomalaisen kulttuurikeskuksen kanssa. 

Avainsanoja – Erätauko-keskustelun herättämiä tunteita ja oivalluksia keskustelijoilta:

Empatia, yhteistyö, jatko, arvokasta, inspiroiva, läpinäkyvyys, positiivisuus, yhteisymmärrys, positiivinen fiilis, huoltovarmuus, nälkäinen ”lisää”, alkuräjähdys, awesome, hyvinvointi, kiinnostunut, teot, yhdessä, yhdessä tuumin, epävarmuus, ruokakasvatus, yhteisymmärrys, toivo ja tieto, vau! 

Diablogit

  • Erätauko-keskustelua lastensuojelun kokemusasiantuntijuudesta

    Vaikka kokemusasiantuntijuus on vakiinnuttanut paikkansa suomalaisessa lastensuojelussa, liittyy toimintaan monenlaisia kysymyksiä ja toisistaan poikkeavia näkemyksiä. Viisiosainen Kokemusasiantuntijuutta pintaa syvemmältä -kesustelusarja pyrkii osaltaan vastaamaan keskeisiin kysymyksiin kuulemalla Erätauko-menetelmää hyödyntäen niin kokemusasiantuntijoita itseään kuin muitakin alalla työskenteleviä ammattilaisia.
  • Meidän Espoo 20X0 - Erätauko-keskustelua tulevaisuuden Espoosta

    Espoossa keskusteltiin Erätauko-dialogia hyödyntäen siitä, miltä tulevaisuuden Espoon tulisi näyttää. Dialogin avulla pyrittiin kuulemaan erilaisia näkemyksiä ja lisäämään yhteistä ymmärrystä kaupungin ja sen eri asuinalueiden tulevaisuudesta. On tärkeää, että keskustelu kaupunkisuunnittelun teemoista on laajaa, ja siihen pääsevät osallistumaan myös asukkaat itse. Tähän kirjoitukseen on haastateltu Espoon kaupungin palvelupäällikköä Heli-Maija Nevalaa sekä Omnian asiakkuus- ja myyntipäällikköä Tuula Alankoa.
Kaikki diablogit