Ole se muutos, jonka haluat maailmassa nähdä
Aleksi Lumpeen matka kunnioittavan dialogin pariin alkoi metsästysaiheisen kirjan kirjoittamisesta. Hän on jatkanut polttavien tunne- ja moraalikysymysten käsittelyä useamman podcastin kautta. Niiden tekemisessä Miriam Attiaksen sovittelu- ja konfliktitilanteita käsittelevä kirjallisuus oli avainasemassa avatessaan ymmärrystä konfliktien samankaltaisuudesta. Konfliktit syventyvät nopeita reaktioita seuraamalla ja lieventyvät eri näkökulmia kuuntelemalla. Miriamin oppien kautta polku vei kohti Erätauko-säätiötä ja säätiön dialogityökaluja.
Miriamilta isoin juttu oli se, että ihmisen on saatava kertoa oma versio tarinastaan. Ristiriidoista huolimatta tärkeintä on tarjota mahdollisuus kuulluksi tulemiseen. Varmistetaan, että on ymmärretty, ja vasta sitten lähteä keskustelemaan”, Aleksi kertoo.
Metsästyskeskusteluun lähtiessä Aleksi huomasi, että kentältä löytyy paljon taitoa ja inhimillisiä tunteita eläinten ja luonnon suhteen. Nämä havainnot olivat kuitenkin ristiriidassa julkisuudessa käytävään keskusteluun. Julkinen keskustelu aiheen ympärillä vaikutti pinnalliselta ja hyökkäävältä.
Keskustelu tuntui junnaavan paikoillaan osallistujien asemoituessa omiin ryhmiinsä. Koko aihepiirin ympärillä käytävää keskustelua oli näin ollen tarkasteltava uudesta näkökulmasta käsin. “Voisiko dialogi auttaa ryhmiä ymmärtämään paremmin toistensa kokemuksia ja näkemyksiä, ja viedä keskustelua eteenpäin?” Aleksi tuumi.
“Huolettaa, että ammutaanko kaikki kotkat?”
Hiljattain julkisuudessa käyty keskustelu Ahvenanmaalaisten kotkantappoluvista herätti jälleen kipinöiviä tilanteita yhteiskunnan keskustelukentällä. “Ihmiset tekevät motiivitulkintoja pahimpien oletusten perusteella. Näin tapahtui myös Ahvenanmaan kotkanmetsästyslupien kohdalla”, Aleksi muistelee.
Aleksin mukaan keskustelu kotkista kävi kiivaana somessa ja keskustelupalstoilla, eikä kukaan tuntunut pysähtyneen kuulemaan motiiveja lupien hakemisen taustalla. Oletettiin vain pahinta. Vuorovaikutukseen vaikuttavasta psykologisesta harhasta, motiivitulkinnasta, tietoisena Aleksin kaveri kyllästyi epätietoisuuteen ja päätti soittaa ahvenanmaalaisille kysyäkseen mistä tilanteessa on todella kyse. Kuten odottaa saattoi, ahvenanmaalaisilta löytyi vankat perustelut ja ymmärrettävät syyt lupien hakemiselle, kunhan vain malttoi kuunnella.
Motiivitulkintojen purkamisessa on tärkeintä luopua oletuksista muiden ihmisten motiiveista. Tulkinnat ovat lähes aina negatiivisia. Sen sijaan tarvitaan nöyryyttä luopua omista oletuksista ja valmiutta kuunnella vastaus”, Aleksi avaa.
Oman pelikirjan sääntöjen seuraaminen on Aleksille tärkeää. Hän näkee keskustelukulttuurin parantamisen ytimessä olevan vihamielisten motiivitulkintojen minimoimisen. Metsästykseen liittyvät aiheet ovatkin erityisen helppoja motiivitulkintojen kohteita. Kun ei tiedetä, niin oletetaan pahinta, ja yhdeksän kymmenestä kerrasta oletus on täysin väärä.
Ainoa tilanne, jossa motiivitulkinnat eivät mene väärin on silloin, kun ihmisellä on keskusteluyhteys tulkinnan kohteena olevaan ryhmään ja tämän perusteella saatua oikeaa tietoa.”
Aleksi lähtee liikkeelle ajatuksesta, että näkökulmia kuuluu haastaa keskusteluissa. Mikäli aiheen käsittelyssä halutaan mennä eteenpäin, ei voida kuulla vain yhtä eturyhmää tai taistella tilasta. Yhden asian edustaja ei voi edustaa kaikkia, joita aihe koskettaa.
Aina pitää pyrkiä laajentamaan oman joukon ulkopuolelle. On kysyttävä esimerkiksi lintubongareilta heidän kokemuksiaan käsiteltävän aiheen suhteen. Sieltä voi nousta näkökulmia, ongelmia ja ratkaisuja, joita me metsästäjät emme olisi tunnistaneet”
Ryhmäajatteluun tuudittautuminen tuottaa turhaa ja asian edistämisen kannalta haitallista vastakkainasettelua.
Aleksi tunnistaa käynnissä olevien kriisien edesauttaneen lokeroitumista ja turhautumista. Kun moni asia huolettaa ja stressaa, ei energiaa välttämättä löydy rakentavasti keskusteluun osallistumiselle. Turhautuminen saattaa purkautua äkkipikaisina reaktioina tunteita herättäviin aiheisiin.
Keskustele niin kuin haluaisit muiden keskustelevan
Aleksin reitti kohti rakentavampaa keskustelua on kulkenut virheiden kautta. Pyrkimys kohti rakentavaa keskustelua ei tarkoita täydellisyyttä ja pelkkiä onnistumisia. Sen sijaan epätäydellisyyden hyväksyminen ja virheistä oppiminen ovat keskeinen osa keskustelua.
Tärkeää on hakea yhteistä tarttumapintaa eri mieltä olevien jutuista;“Hei tosta me ollaan muuten samaa mieltä!”. Keskusteluun ei kannata lähteä muuttamaan toisten mielipiteitä vaan kuuntelemaan ja kunnioittamaan keskustelukumppaneita. On enemmän kuin ok sanoa ääneen, että nyt heräsi vahva reaktio. Reaktio kannattaa mieluummin sanallistaa kuin toimia sen perusteella.
Aleksin Facebook-seinällä keskustelu on lähtökohtaisesti asiallista. Oman esimerkin kautta näkyväksi tulevat selvät pelisäännöt luovat raamit keskustelulle. “Kun ei itse änkyröi, ei vedä puoleensa lisää änkyröitä. Kiusaajamentaliteetissa kiusaaja haluaa aiheuttaa kipua ja nähdä sen reaktion. Ratkaisu on se, että älä anna sen vaikuttaa. Niin kliseiseltä kuin se tuntuukin.”
Epätäydellisyys on osa prosessia, ja se tulee hyväksyä. Kukaan ei voi onnistua joka kerta, mutta sen ei pidä antaa estää yrittämästä. Aleksin tapana onkin ollut pysähtyä mieluummin onnistumisten kuin epäonnistumisten ääreen. “Mikä meni hyvin, miksi, mitä iloa tästä on seuraavalle kerralle?”
Mitä vaikeista aiheista keskusteleminen on opettanut sinulle itsestäsi ja muista ihmisistä?
Ehkä sen, että on ollut aika väärä kuva siitä miten ihmisiin vaikutetaan ja miten ihmiset muuttaa ajatteluaan. Minä mukaan lukien.”
Kun huomasin, että oma ajatteluni muuttuu silloin, kun joku on valmis kunnioittavaan keskusteluun ja kuuntelemaan, niin ymmärsin, että tämä toimii todennäköisesti myös muita kohtaan”, Aleksi kertoo oivalluksestaan. “Psykologisia malleja voi hyödyntää arkielämässä ja samalla jättää taakseen keskustelut jotka eivät johda mihinkään”, Aleksi jatkaa.
Minun ajattelua voi muuttaa niin, että joku on valmis kunnioittavaan keskusteluun, ja sitä kautta lunastaa oikeuden vaikuttaa suhtautumiseeni asiaan.”
Edellistä oivallusta Aleksi hyödyntää päivittäin vaikuttajatyössään näyttäessään esimerkkiä vastavuoroiseen ja kunnioittavaan vuorovaikutukseen. Hän on tunnistanut, kuinka vaikuttamisessa otetaan usein vääriä tavoitteita, kuten seuraajamäärät tai tykkäykset. Näitä saatetaan kalastella haitallisillakin keinoilla. “Somepisteiden keräämisen ei pitäisi olla tavoiteltua vaikuttamista”, Aleksi toteaa.
Todellinen vaikuttaminen tapahtuu pinnan alla ja keskusteluiden välillä. Siitä ei välttämättä tule palkintoa ja kiitosta. Se on enempikin nöyrää ja hiljaista.”
Aleksin mukaan keskustelut, joihin lähdetään voittamaan, ovat tuhoon tuomittuja. Hän on kuitenkin tunnistanut ihmisten kyllästymisen riitelyyn. Kun hyvää keskustelua löytyy, ihmiset ovat valmiita osallistumaan. Ja nämä kokemukset johtavat myös kiitoksiin tarjotusta mahdollisuudesta muuttaa omaa ajattelua rakentavan vuorovaikutuksen myötä.
Parhaat palautteet ovat sellaisia, joissa osallistuja ei muuttanut mieltään, mutta ymmärtää toisella tavalla ajattelevia paremmin: “Pidin asiaa mustavalkoisena, mutta nyt näen vähän enemmän nyansseja”, Aleksi toteaa. Moraalikysymyksistä keskustellessa ei tavoitteena voikaan olla ajattelun muuttuminen päästä toiseen. Pienet edistysaskeleet riittävät, ja niillä ennaltaehkäistään vastakkainasettelua syventäviä agressiivisia reaktioita ja vastareaktioita.
Aleksi kertoo, että keskustelukulttuurin edistäminen yksin on vaikeaa. Sen sijaan kannattaa etsiä kaveri tai kaksi, joiden kanssa haluaa lähteä työstämään ajatuksia. Turvallisen porukan kesken voi harjoitella dialogia ja tutustua omiin reagointitapoihin tunteita herättäviä aiheita kohdatessa. Luottamuksellisen porukan kesken voi myös näyttää turhautumisensa, ja toiset voivat tarjota uusia näkökulmia oman linssin kavetessa tunnereaktion toimesta.
Aleksin mukaan tärkeää on pitää mielessä keskusteluiden ratkaisukeskeisyys: “Tilanne on tämä, tällaisia tunteita se herättää. Mitä keskustelulla tavoittelemme, mikä on haluamamme lopputulos, miten se saadaan aikaiseksi? Rehellisyys itselleen keskusteluun osallistumisen tavoitteista on tärkeää. Mitä todella haluat saada irti keskustelusta johon osallistut?”
Lopuksi Aleksi muistuttaa, että kenenkään ei ole pakko osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun tai olla somevaikuttaja. Jokainen voi tehdä tärkeää ruohonjuuritason työtä omassa arjessaan; “Miten puhut ystävillesi, läheisillesi ja arjessa tapaamillesi ihmisille? Sinä voit olla positiivinen voima ympäristössäsi, ja se on enemmän kuin tarpeeksi!”
Tiina Helin
Erätauko-säätiö
#Erätauko #dialogi #diablogi #aleksilumme #metsästys
