POIKKEUSAJAN DIALOGIT 12.5.

Kansalaisten kokemuksia poikkeusajan Suomessa luotaavat Poikkeusajan dialogit jatkuivat toukokuussa. Ne tarjoavat kansalaisille mahdollisuuden rakentavaan keskusteluun koronakriisin keskellä ja samalla tuottavat laajan kokonaiskuvan yhteiskuntamme tilasta. Dialogeihin osallistui yli 350 ihmistä erilaisista taustoista ja elämäntilanteista.

Mukana oli nuoria, aikuisia ja ikäihmisiä; opiskelijoita, työssäkäyviä, lomautettuja, työttömiä ja eläkeläisiä; tavallisia kansalaisia, virkamiehiä ja päättäjiä. Uusina ryhminä keskustelijoiden joukkoon liittyivät tällä kertaa muun muassa ruoantuottajat, tapahtumajärjestäjät, koulutusjohtajat ja kokemusasiantuntijat. Lisäksi yhä useammassa dialogissa oli mukana ihmisiä eri puolilta maailmaa, muun muassa Alankomaista, Espanjasta, Iso-Britanniasta, Israelista, Italiasta, Jordaniasta, Kroatiasta, Saksasta, Venäjältä, Ukrainasta ja Yhdysvalloista.

Saman päivän aikana ympäri Suomea järjestetyissä keskusteluissa merkityksellisiksi aiheiksi nousivat rajoitusten purkaminen seurauksineen, uudet ihmisten väliset rajat, inhimillisyys ja vapaus. Rajoitusten purkaminen yhtäaikaisesti helpottaa ja huolettaa. Se johtaa pohtimaan ”uutta normaalia”, jossa ihmisten väliset fyysiset ja sosiaaliset rajat ovat muuttuneet.

Uuteen elämään kuuluvat myös uudenlaiset – usein rajatummat – vapaudet. Samaan aikaan kokemus inhimillisyydestä voimistuu, kun kuvitellaan, miten kriisi vaikuttaa erilaisissa asemissa ihmisten elämään Suomessa ja muualla maailmassa. Kansakunnan yhtenäisyyden näkökulmasta pohditaan, purjehdimmeko kohti epävarmaa tulevaisuutta samassa veneessä vai samassa myrskyssä mutta eri veneissä.

Rajoitusten purkaminen helpottaa ja huolettaa

”Se, mikä me tunnettiin normaaliksi, jatkuvaksi asiaksi, jossa tehdään normaaleita juttuja, se on järkähtänyt.” (1)

Keskusteluissa pinnalla olivat rajoitusten purkamiseen liittyvät helpotuksen ja huolen tunteet. Monet yrittäjinä toimivat ja erilaiset palveluiden järjestäjät olivat huojentuneita rajoitteiden lieventymisestä, mutta toisaalta pohtivat, uskaltavatko ihmiset kuitenkaan vielä tulla palveluiden piiriin. Useille keskustelijoille oli huojentavaa etenkin se, että haavoittuvassa asemassa oleville ihmisille on nyt helpommin apua ja tukea tarjolla. Huolia ja epätietoisuutta esiintyy silti runsaasti: Uskallanko liikkua ihmisten ilmoilla? Voinko jo tavata ystäviäni? Onko kouluun turvallista mennä? Miten pääsykokeet järjestetään?

Keskusteluissa puhutaan ”uudesta normaalista”, mutta samalla ihmetellään, mitä se lopulta tarkoittaa. Joillekin uuteen normaaliin kuuluu innostavia uusia tapoja tehdä työtä ja kohdata toisia ihmisiä. Toisille sitä leimaa rajoitusten höllentämisen synnyttämä pelko epidemian leviämisestä tai löysässä hirressä roikkuminen taloudellisen epävarmuuden jatkuessa. Uusi normaali voi tarkoittaa myös maailmaa, jossa kriisi on herättänyt huomaamaan elämän tärkeimmät asiat, vähentämään suorittamista ja välttämään ympäristöä kuormittavaa toimintaa.

”Tässä voisi olla suuri viisaus suuntautua toisenlaiseen luontosuhteeseen ja asioiden näkemiseen arvostavammalla katseella, kuin mitä tähän asti on tehty.” (2)

Ihmisten väliset rajat muuttuvat

”Jäin eilen miettimään tapaamisen jälkeen, että olinko liian lähellä?” (3)

Poikkeustila muuttaa ihmisten välisiä rajoja sekä fyysisissä että verkossa tapahtuvissa kohtaamisissa. Vaikka ihmisiä saisi tavata, se ei tunnu samalta kuin ennen. Toista ei voi mennä konkreettisesti lähelle tai halaamaan. Turvavälit ja ihmisten erilaiset näkemykset niiden noudattamisesta aiheuttavat hämmennystä. Mitä voi ja saa tehdä missäkin tilanteessa?

Verkossa tapahtuvaan vuorovaikutukseen on jo harjaannuttu töissä, koulussa, harrastuksissa ja läheisten kesken. Osa keskustelijoista kokee, että työelämässä etäkokoukset tekevät vuorovaikutuksesta tasa-arvoisempaa, kun toisia kuunnellaan paremmin. Samalla on paljastunut, mitä verkkoyhteyksistä jää puuttumaan: eleet, tunteiden nyanssit ja kehollinen vastavuoroisuus. Pidemmän päälle etävuorovaikutus myös uuvuttaa. Ihmiset kaipaavat fyysistä yhdessä tekemistä, kuulluksi ja nähdyksi tulemista. Lisäksi kannetaan huolta oman näkökulman kaventumisesta:

”Huomaan, että ajattelu kaventuu, kun ei ole niitä kahvipöytäkeskusteluja.” (4)

Vapaus etsii uusia uomiaan

”Ei me olla vapautta menetetty, meistä suurin osa on edelleen vapaita. Voidaan esimerkiksi mennä tonne kirsikkapuiden alle ottamaan kuvia toisistamme.” (5)

Poikkeustilanteen jatkuminen on herättänyt keskustelijat pohtimaan vapautta ja sen rajoittamista. Mitä vapaus minulle tarkoittaa ja miten se toteutuu? Mistä joudun luopumaan ja mitä saan tilalle?

Kriisi on tehnyt näkyväksi, kuinka oman vapauden toteuttamiseen liittyy vastuu toisista. Moni haluaisi liikkua, tavata läheisiään tai tehdä vapaaehtoistyötä, mutta pelkää vaarantavansa riskiryhmään kuuluvia. Omia tekoja täytyy jatkuvasti harkita useasta eri näkökulmasta.

Osa keskustelijoista kokee, että elämästä on hävinnyt lähes kokonaan vapaus mennä, matkustaa ja tavata ihmisiä. Tuntuu, kun eläisi vankilassa tai pallo jalassa. Etenkin yksin elävillä vapauden rajoittaminen voi vaikuttaa arkeen hyvin raadollisesti, kun kotiin sulkeutuminen kärjistää yksinäisyyttä. Toiset taas kokevat, että poikkeustila vapauttanut jatkuvasta suorittamisesta ja työelämän odotuksista. Nyt on vapaus keskittyä tärkeimmiksi kokemiinsa asioihin.

Eläytyminen toisten tilanteisiin lisää inhimillisyyttä

”Olemme KAIKKI yhtä tärkeitä ja samalla viivalla.” (6)

Kriisitilanne on saanut useat keskustelijoista kuvittelemaan, mitä erilaisissa asemissa ja tilanteissa elävät ihmisten kokevat elämässään. Moni kokee ajattelevansa asioita eri kanteilta kuin yleensä, ja omia huolia puntaroidaan suhteessa muiden huoliin.

Työelämän tilanteissa yksityisyyteen aiemmin kuulunut arki on läsnä vahvemmin kuin ennen. Yksityiselämä saa näkyä, ja etäyhteyksissä ihan konkreettisesti usein näkyykin. Monilla työpaikoilla jaetaan ihon alle menneitä kokemuksia, ja yhä useampi on rohkaistunut puhumaan myös vaikeista asioista. Esimiestyössä tämä tosin lisää huolta työntekijöiden jaksamisesta ja omasta kyvystä tunnistaa ongelmia ja auttaa niissä.

Muuttuneessa maailmassa ihmiset pyrkivät kohti toisiaan uusilla keinoilla. Tämä synnyttää uudenlaista yhteisöllisyyttä. Erityisesti ulkosuomalaiset keskustelijat jakoivat kokemuksia yhteisöllisyydestä kotimaissaan: parvekkeilla lauletaan ja hälytysajoneuvojen pillit soivat kuorossa.

Vastuunkantajat väsyvät

”Pienten lasten vanhemmat uupuu, enkä yhtään ihmettele.” (7)

Poikkeusajan jatkuessa vastuunkantajat ovat tiukoilla. Lapsistaan huolehtivat vanhemmat väsyvät etätöiden, etäkoulun, lastenhoidon ja ruuanlaiton ristipaineissa. Useat keskustelijat toivat myös esiin huolensa terveydenhuollon henkilökunnan jaksamisesta ja omaishoitajien uupumisesta. Auttamistyön ammattilaiset kertoivat kannattelevansa monia vaikeissa elämäntilanteissa olevia asiakkaitaan ja pohtimalla samalla omaa ja läheistensä vointia. Huolta kannetaan myös siitä, jäävätkö muut kehon ja mielen sairaudet hoitamatta, kun huomio keskittyy koronaan. Millaisia pitkän aikavälin kerrannaisvaikutuksia näiden asioiden laiminlyömisellä on?

Kansakunnan yhtenäisyyttä koetellaan

”Korona repii erilleen, mutta yhdistää enemmän kuin koskaan.” (4)

Keskusteluissa toistuu vertaus samassa veneessä olemisesta: yhteisen haasteen edessä koronakriisi yhdistää ihmisiä. Koronatilannetta verrataan sota-ajan kokemuksiin, jolloin

”tärkeää oli pitää mahdollisimman moni hengissä ja päät kasassa” (Dialogiakatemia 2).

Sota-ajoista poiketen meillä on nyt riittävästi ruokaa ja toimivat digiyhteydet. Kriisinkin keskellä voimme aivan toisella tavalla pitää yhteyttä toisiimme. Moni keskustelijoista uskoi, että kun tahtotila on oikea, niin ihmiset onnistuvat kyllä toimimaan yhteisten tavoitteiden eteen.

Yhtä lailla nousee esille, että eri elämäntilanteissa, sosiaalisissa ja taloudellisissa asemissa olevilla ihmisillä on poikkeusaikana erilaisia haasteita. Onko sittenkin kyseessä sama myrsky mutta eri veneet?

Viranomaisiin luotetaan mutta median toiminta hämmentää

Suomalaiseen terveydenhuoltoon, viranomaistoimintaan ja tietoon perustuvaan päätöksentekoon suhtaudutaan keskusteluissa luottavaisesti. Samalla kuitenkin kaivataan läpinäkyvyyttä päätöksien taustaan ja perusteisiin sekä laajemman asiantuntijajoukon hyödyntämistä.

Sen sijaan mediaa kritisoidaan turhien pelkojen lietsomisesta ja vastakkainasettelun vahvistamisesta. Osa keskustelijoista säätelee uutisten seuraamista, sillä koronaan liittyvä uutisähky ahdistaa. On vaikea luoda pirstaleisesta tiedosta kokonaiskuvaa ja hahmottaa, mikä tieto on luotettavaa. Useat ovat huolissaan siitä, saavatko kansalaiset luotettavaa tietoa raflaavien klikkiotsikkojen sijaan. Joitakin suututtaa erityisesti mediassa luodut tarkoitushakuiset vastakkainasettelut, etenkin jos ne tuntuvat omassa arjessa vierailta.

”Miksi pitää aina olla nuo vastaan me, pahat ja hyvät?” (8)

Dialogi tuo rauhaa ja avaa näköaloja

Dialogiin osallistuminen on monelle osallistujalle huojentava kokemus. Se tarjoaa mahdollisuuden pysähtyä muiden kanssa kokemusten äärelle ratkaisematta juuri sillä hetkellä mitään. Dialogien koetaan vahvistavan sekä yksilöiden että yhteisöjen kyvykkyyttä selvitä ja suunnata tulevaisuuteen.

”Dialogi on ollut yhdistävä tekijä ja voimaannuttava kokemus.” (4)

Lue edellisten Poikkeusajan dialogien koosteet täältä (16.4.) ja täältä (28.4.)

Faktatiedot keskusteluista 12.5.

– Keskustelujen määrä: 43

– Osallistujamäärä: noin 350

– Paikkakunnat: Berliini (Saksa), Brescia (Italia), Espanja, Espoo, Gloucestershire (Iso-Britannia), Haifa (Israel), Hanko, Helsinki, Huittinen, Joensuu, Jordania, Jyväskylä, Kalifornia (Yhdysvallat), Kiova (Ukraina), Kirkkonummi, Kroatia, Kouvola, Kuopio, Lahti, Lappeenranta, Nokia, Pietari (Venäjä), Porvoo, Rooma (Italia), Rovaniemi, Siilinjärvi, Suomusjärvi, Tammisaari, Tampere, Texas (Yhdysvallat), Trento (Italia), Turku, Utrecht (Alankomaat), Vantaa, Ähtäri.

– Yhteenvedon jättäneet keskustelun järjestäjät (suluissa sitaattien viitteet): Anna-Maija Hakuni-Luoma, Aseman Lapset ry (6), Crisis Management Initiative – CMI (5), Cultura-säätiö, Depolarize-hanke & Suomen Yrittäjät, DialogiAkatemia Aretai Oy (3), Eeva Nummi ja Anita Nikkanen, Eläkeliitto ry (2), Eläkkeensaajien keskusliitto, Erätauko-säätiö, Erätauko-säätiö & Inno Ok, Erätauko-säätiö & Plan-Suomi, Espoon kaupunki, Helsingin Diakonissalaitos, Helsingin tuomiokirkkoseurakunta, Itä-Suomen yliopisto/Aducate, Jyväskylän kaupunki, Kansalaiset Katja, Timo & Ilona, Kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunta KANE, Kaskas Media, Kirkkohallitus/kirkon ulkosuomalaistyö, Kirkkopalvelut ry & Oulun Diakonissalaitos ODL ry/Ikäarvokas-hanke, Lahden kaupunki (4), Laurea ammattikorkeakoulu, Maaseudun sivistysliitto (8), Malmin seurakunta, Mari Tähjä, MDI Oy, Naistenkartano (7), Opintokeskus Sivis, Pro-tukipiste ry, Tiina ja Antti Herlinin säätiö, Toimihenkilöliitto ERTO ry (1), valtiovarainministeriö.

Poikkeusajan dialogisarja jatkuu koko kevään ja alkukesän. Tule mukaan järjestämään oma keskustelusi! Tulevien keskusteluiden päivämäärät ovat 26.5. ja 9.6. Voit myös osallistua avoimiin keskusteluihin, joiden lisätiedot löydät täältä.

Ilmoittaudu Erätauko-säätiön koordinaattorille: toni.kuoremaki@eratauko.fi

Lisätietoja:

DialogiAkatemia: Janne Kareinen, johtaja, janne.kareinen(a)dialogiakatemia.fi, p. 0456316516

Erätauko-säätiö: Laura Arikka, toimitusjohtaja, laura.arikka(a)eratauko.fi, p. 0445792686

Valtiovarainministeriö: Katju Holkeri, finanssineuvos, katju.holkeri(a)vm.fi, p. 0407649880

 

 

 

 

 

Uutiset

  • Poikkeusajan dialogit jatkuivat ja ymmärrys syveni

    Poikkeustilan uuvuttavuus, fyysisen läheisyyden kaipuu, sietokyvyn kehittyminen, yhteisöllisyyden rakoilu ja kestävämmän yhteiskunnan rakentaminen puhuttivat osallistujia ympäri Suomen.
  • Kasvun tiellä

    Arkkipiispa Tapio Luoma toivoo, että tulevaisuuden keskusteluissa vältetään viimeisen sanan sanomista ja kohdataan kaikki tasavertaisesti.
  • Suomalaiset keskustelivat poikkeusajan vaikutuksista

    Huolta toisista ja itsestä, yhteisöllisyyden vahvistumista, syyttelyä ja syyllistymistä, ihmetystä ja riemua digiloikasta, yhteiskunnallisen epätasa-arvon tiedostamista ja pohdintaa epävarmasta tulevaisuudesta.
Kaikki uutiset