Jokainen lapsi on arvokas, ja myös lapsen oikeuksien sopimus velvoittaa kunnioittamaan tätä ihmisarvoa: näkemään lapsen omana ainutlaatuisena yksilönään, aktiivisena toimijana sekä ihmisenä, jonka näkemyksiä tulee kuunnella.
Mutta mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Sen lisäksi, että lapsen tulee saada kuulla olevansa arvokas, tulee tämän myös saada kokea se: että hänen ajatuksensa kiinnostavat, hänen kokemuksensa otetaan vakavasti ja hänellä on mahdollisuus vaikuttaa itseään koskeviin asioihin.
Tällä kokemuksella on merkitystä myös demokratian kannalta. Demokratia tarvitsee ihmisiä, jotka kokevat, että heillä on merkitystä ja he voivat vaikuttaa yhteisiin asioihin. On vaikea uskoa oman osallistumisen vaikutukseen, jos on oppinut, ettei omia ajatuksia kuunnella tai että aina on kuitenkin joku muu, joka hoitaa vaikuttamisen ja päätösten tekemisen.
Siksi demokratiakasvatus ei ole vain tietoa yhteiskunnasta, vaaleista tai vaikuttamisen tavoista. Se on myös kokemuksia osallistumisesta, kuulluksi tulemisesta ja siitä, että yhteisiä asioita voidaan rakentaa yhdessä. Samalla opitaan, että myös toisten ihmisten kokemukset ja näkemykset ovat arvokkaita. Näitä taitoja tarvitaan läpi elämän.
Tämä blogikirjoitus on julkaistu alunperin Lapsen oikeudet -sivustolla. Erätauko-säätiö on yksi Lapsen oikeuksien viikon yhteistyökumppaneista.
Erätauko-keskustelussa demokratiataitoja harjoitellaan yhdessä
Erätauko-säätiön työssä näitä taitoja harjoitellaan konkreettisesti. Erätauko-keskusteluissa jokaiselle luodaan mahdollisuus kertoa omista kokemuksistaan ja ajatuksistaan. Ohjaaja huolehtii siitä, että keskustelussa on tilaa erilaisille näkökulmille ja että jokaisella on mahdollisuus osallistua.
Tavoitteena ei ole löytää ratkaisuja tai päästä yksimielisyyteen. Keskustelussa harjoitellaan omien kokemusten kertomista ja toisen ihmisen kokemuksen kuuntelemista – myös silloin, kun se ehkä poikkeaa omasta.
Erätauko-keskustelussa pysähdytään myös sen äärelle, mitä keskustelu itsessä herätti. Jokaisen keskustelun lopuksi jokainen osallistuja jakaa jonkin keskustelusta nousseen oivalluksen tai itselle tärkeäksi jääneen ajatuksen. Tässä yksi monista, joka on vuosien varrella jäänyt mieleeni:
Minun ääneni on tärkeä. Se on tärkeä, vaikka minä pelkään, vaikka olen eri mieltä, ja vaikka ääneni tärisee. Minä olen tärkeä, enkä ole yksin.”
Oivalluksessa kiteytyy jotain olennaista kuulluksi tulemisesta. Se ei synny välttämättä yhdestä suuresta hetkestä, vaan pienistä asioista: siitä, että saa puhua loppuun, omaa kokemusta ei vähätellä ja oma näkökulma otetaan vakavasti.
Kuulluksi tuleminen on toki tärkeää jo itsessään, mutta lisäksi on syytä varmistaa, että lapset ja nuoret pääsevät myös konkreettisesti osallistumaan heitä koskevaan päätöksentekoon. Erätauko-menetelmän avulla lapsia ja nuoria onkin kuultu esimerkiksi valtioneuvoston osallisuuspilotissa ja tulevaisuusselonteon valmistelussa, sosiaaliturvauudistuksen yhteydessä sekä useiden kaupunkien työssä. Lisää esimerkkejä ja maksuttomia materiaaleja löydät verkkosivuiltamme.
Dialogiataidot ovat siis demokratiataitoja
Demokratia tarvitsee paikkoja, joissa erilaiset ihmiset voivat kohdata ja keskustella myös vaikeista ja yhteiskunnallisesti merkittävistä asioista. Dialogi ei ratkaise kaikkia yhteiskunnan ongelmia, eikä korvaa päätöksentekoa. Sen merkitys on toisaalla: nimittäin siinä, että ihmiset eivät menetä yhteyttä toisiinsa silloinkaan, kun heidän näkemyksensä, kokemuksensa tai todellisuutensa ovat erilaisia.
Ilman kohtaamisia emme voi tietää, mitä toisen ihmisen arjessa tapahtuu tai millaisista kokemuksista hänen näkemyksensä kumpuavat. Kuuntelemalla voimme ymmärtää paremmin erilaisia elämäntilanteita ja huomata myös asioita, joita emme olisi yksin osanneet nähdä. Parhaimmillaan keskustelu synnyttää uusia oivalluksia ja vahvistaa luottamusta ihmisten välillä.
Tätä tarvitaan erityisesti silloin, kun yhteiskunta on jakautunut tai joutuu kriisiin. Kun ihmisillä on kokemuksia siitä, että he voivat puhua toisilleen ja kohdata myös eri tavalla ajattelevia, on helpompi rakentaa yhteisiä ratkaisuja ja pitää kiinni siitä, mikä meitä yhdistää.
Demokratiataidoissa ei siis ole kyse vain siitä, että osaan ja uskallan käyttää omaa ääntäni, vaan myös siitä, että ymmärrän toisen äänen olevan yhtä arvokas. Oma ääni ei pienene siitä, että myös muut tulevat kuulluiksi. Päinvastoin. Demokratia tarvitsee ihmisiä, jotka uskaltavat puhua, mutta myös ihmisiä, jotka osaavat kuunnella ja tarkastella omia näkemyksiään uudelleen.
Siksi dialogi on myös demokratiatyötä. Sitä on tärkeää harjoitella lapsesta pitäen, ja läpi elämän.
Olen arvokas. Olet arvokas. Sinun äänesi on tärkeä. Niin on minunkin.
Hyvää kansainvälistä demokratiapäivää!
Kirjoittanut: Eveliina Alho, Erätauko-säätiö
