”Mulla on vahva omakohtainen kokemus, miten vihapuhetta voi vähentää.”
Yleisradion vuorovaikutuspäällikön Sami Koiviston lupaus on kova. Tieteellistä näyttöä ei ole, mutta Koiviston mukaan vihapuhe on saatu vähenemään Ylen omilla verkkoalustoilla ja sosiaalisen median kanavissa muutamalla yksinkertaisella periaatteella.
”Se perustuu ihmisten kohtaamiseen. Sanat täytyy asetella todella kieli keskellä suuta ja olla korostetun kunnioittava. Pienikin sävy ylimielisyyttä, niin on varmaa, että joku ottaa siitä kiinni.”
Opin voi tiivistää kolmeen digimaailman dialogisääntöön:
- Älä ole koskaan ylimielinen.
- Yritä aina ymmärtää yleisön kysymys parhain päin.
- Ole aina rehellinen.
Oppi on tullut Koivistolle kovassa koulussa. Hän oli Yleisradion uutistoimituksen ainoa sosiaalisen median toimittaja, kun Suomeen pyrkivien pakolaisten määrä kasvoi yhtäkkiä kesällä 2015. Osa yleisöstä reagoi uutisiin erittäin voimakkaasti.
”Oma some-alustamme täyttyi vihasta, ja oli pakko nostaa kädet pystyyn.”
Syksyn ja talven mittaan Koivisto alkoi löytää oman tavan toimia. Hän alkoi keskustella.
”Hirveän tärkeä on, että ihmisten kanssa uskaltautuu kommunikoimaan. Se ei ole vain asiattomuuksien poistamista, vaan dialogia ja vuorovaikutusta.”
Hyvät uutiset: verkkokeskustelujen johdattelu maltillisempaan suuntaan on mahdollista. Huonot uutiset: se vaatii vaivaa, aikaa ja rohkeutta.
”Olen oppinut, että ihmisten vihaa, epäluuloja ja väärinkäsityksiä on turha pelätä. Ei kannata haaskata aikaa sen miettimiseen, että keskustelu on ikävää ja hankalaa. Sitä se välillä on. Mutta uskon, että kaikilla on jokin ihmisille yhteinen kokemus siitä, että tavoitellaan hyvää. Täytyy vain uskaltaa olla avoin ja rehellinen.”
Käynnissä on iso murros, joka ei koske vain mediaa, vaan kaikkia verkossa olevia organisaatioita. Siitä, mikä ennen oli joukkoviestintää, on tullut kaksisuuntaista keskustelua. Kokemuksellisuus on tärkeää, samoin kuin luottamus, jota ei median ja yleisön välillä automaattisesti ole. Sitä pitää rakentaa ja ylläpitää.
”Se on tosi radikaali muutos. Emme voi kohdella kansaa enää niin, että annetaan vain faktoja. Halulla vuorovaikutukseen on ratkaiseva merkitys. Somessa ihmisten kokemus luottamuksesta korostuu ja muotoutuu helposti yhtä tärkeäksi kuin faktat.”
Yleisradiossa vuorovaikutukseen panostaminen on tarkoittanut esimerkiksi keskustelua yleisön kanssa siitä, mitä journalismi on, mitä ovat journalistin ohjeet, ja miksi media toimii niin kuin toimii.
Koiviston mielestä käänne dialogiin on käynnissä myös muualla kuin mediataloissa.
”Vielä pari vuotta sitten media, tiede ja viranomaiset syyttelivät toisiaan, että kukaan ei kohtaa vihapuhetta. Nyt ainakin poliisi on herännyt kumoamaan huhuja. Ymmärretään, että oikeasti vastuu on kaikilla.”
Koiviston mielestä dialogitaitoihin verkossa kannattaisi järjestää korkeakoulutasoista koulutusta. Medialukutaidoissa heikoin ryhmä ei kenties yllättäen ole nuoret, vaan keski-ikäiset.
”Aikuisten mediakasvatukselle on kova kysyntä. Nuoret pärjäävät aika hyvin, mutta kaikkein alttiimpia disinformaatiolle ovat keski-ikäiset ja sitä vanhemmat.”
Some-toimittajana Koivisto vastaili myös trolleille. Trollit ovat keskustelijoita, jotka tähtäävät keskustelun kärjistämiseen. Eikö heidät kannattaisi jättää omaan arvoonsa?
”Olen vastannut trolleille silloin, kun siitä on hyötyä. Ihmiset toivovat, että media puolustaisi omaa etiikkaansa. Kun vastaan trollille, vastaan samalla kaikille ihmisille, jotka seuraavat keskustelua.”
Sosiaalisessa mediassa päivystäminen on täyttä työtä. Ylen uutisissa päivystää nykyään kolme some-toimittajaa vuoroissa. Koiviston mielestä verkkodialogin käymistä pitää resursoida kaikkialla, missä kannetaan huolta ja vastuuta yhteiskunnallisesta keskustelusta.
”Ei ole mitään muuta mahdollisuutta. Se nyt on tällä hetkellä se, missä ihmiset ovat.”
Kirjoittaja: Taneli Heikka
