”Työskentelin Helsingin kaupunkiympäristötoimialalla, kun testasin Erätaukoa ensimmäistä kertaa joissain hankkeissa. Olin käynyt Erätauko-ohjaajakoulutuksen kaikkien aikojen ensimmäisessä Sitran järjestämässä pilotti-koulutuksessa.

Sitten nykyinen työnantajani Akordi Oy pyysi minua suunnittelemaan ja ohjaamaan susikannan hoitosuunnitelmaan liittyvät dialogit. Keskusteluiden tarkoitus oli saada kuulla kannanhoitosuunnitelmaa varten paikallistason ajatuksia ja kokemuksia.

Maa-ja metsätalousministeriö laati susikannan hoitosuunnitelman. Sitä teki laajapohjainen yhteistyöryhmä, jossa oli mukana tutkijoiden, maaseutuelinkeinojen, metsästäjien, poliisin, luonnonsuojelijoiden, ja muista suden kanssa tekemisissä olevista asiantuntijoista koostuva ryhmä.

Itä-Suomen yliopiston tutkijat olivat ehdottaneet kuulemiseen dialogisia menettelytapoja ja silloin sain toimeksiannon suunnitella keskustelukierroksen maakuntiin. Kysymykset olivat valmiina, mutta toteutukseen ei ollut vielä suunnitelmaa, kun tulin mukaan.

Aihe on haastava, joten heikkoina hetkinä vähän puntti tutisi, mutta samaan aikaan koin susikeskustelut loistavana haasteena. Minulla oli perusluottamus Erätauko-menetelmää kohtaan.

Maa- ja metsätalousministeriön kanssa keskustellessa syntyi myös luottamus siihen, että kyseessä on aidosti merkityksellinen keskustelukierros ja keskusteluilla olisi väliä kannanhoitosuunnitelman valmistelussa.

Keskustelut päätettiin järjestää seitsemällä eri paikkakunnalla: Helsingissä, Seinäjoella, Kajaanissa, Loimaalla, Rovaniemellä, Joensuussa ja Imatralla.

Alueelliset riistaneuvostot toimivat maakunnissa ja ne saivat tehtäväkseen miettiä tietyillä reunaehdoilla osallistujia keskusteluihin. Keskustelut olivat suljettuja ja osallistujat kutsuttiin mukaan.

Saimme mielestäni aika keskeiset toimijat mukaan keskusteluihin. Oli karjankasvattajia ja lampureita, poliiseja, poronhoitajia, toimittajia, riistahallinnon edustajia, kennel-järjestöjä, tutkijoita, metsästäjiä ja luonnonsuojelijoita.

Vain muutamassa tilaisuudessa kävi niin, että jotain tahoa ei saatu mukaan. Joillain paikkakunnilla keskusteluilmapiiri saattoi olla niin kärjistynyt, että kaikki eivät uskaltaneet osallistua edes kutsukeskusteluihin tästä aiheesta.

Meillä oli kaikissa keskusteluissa osallistujille viisi kysymystä ja kaksi keskustelukierrosta. Jakaannuimme pienryhmiin, joissa käsiteltiin suden hyväksyttävyyttä ja susien kanssa elämistä, koira- ja kotieläinvahinkoja ja niiden ennaltaehkäisemistä sekä uhkaa aiheuttavan suden määritelmää.

Keskustelu siitä mitä kriteerejä pitää täyttyä, että poliisi ryhtyy toimenpiteisiin susien suhteen, oli tärkeää ja ymmärrystä lisäävää. Siinä käytiin läpi myös sitä millainen eläin susi on. Tauon jälkeen keskustelimme alueen ja maakunnan erityispiirteistä, joita tulisi ottaa huomioon kannanhoidon suunnittelussa.

Erätauko oli menetelmänä eduksi siinä, että keskustelu pysyi asiallisena ja hyvähenkisenä. Alkukankeuden jälkeen tilanne suli pian pienryhmissä, kun ihmiset pääsivät ääneen ja kokivat, että heitä oikeasti kuunnellaan, eikä kukaan hyökkää heitä vastaan. Eri osapuolet totesivat päivän päätteeksi, että vastapuolen edustajatkin olivat fiksuja tyyppejä ja keskustelu oli hyvää.

Toimme läpi keskustelun esille tavoitetta; Miksi täällä ollaan keskustelemassa ja mitä tehdään. Keskustelujen päätteeksi riistahallinnon edustajat kertoivat omin sanoin mitä he olivat kuulleet ja oppineet. Samalla osallistujat saivat palautteen siitä miten heidät on kuultu. Tämä konkretisoi osallistujille sen, että heitä on kuultu aidosti.

Monessa keskustelussa oli toimittajia mukana. Erään keskustelun päätteeksi toimittaja sanoi, ettei hän tiedä mitä oikein laittaa lehteen: ”Kukaan ei usko, jos kirjoitan, että kävimme neljä tuntia hyvähenkistä keskustelua susista.”

Saimme osallistujilta hirmu hyvää palautetta Erätauko-keskusteluista välittömästi tilaisuuksien jälkeen. Myös tilaisuudet arvioineet yliopiston tutkijat antoivat hyvää palautetta. Keskustelut olivat onnistuneita laadun suhteen, mutta myös tuloksellisuuden suhteen. Saatua tietoa käytettiin hyväksi sudenhoitosuunnitelmassa.

Olen käyttänyt Erätaukoa menetelmänä myös muissa haastavissa aiheissa, kuten koulujen sisäilmakeskusteluissa. Oman lapsen hyvinvointi ja turvallisuus ovat vanhemmille etusijalla. Erätaukomainen lähestymistapa tarjoaa turvalliset puitteet asioiden eteenpäinviemiselle ja keskustelun käymiselle.

Mieleeni jäi erityisesti eräs sisäilmakeskustelu, jonka alkukierroksella opettaja kertoi koulussa saamistaan oireista. Hän kertoi halunneensa aina tehdä työnsä hyvin, mutta omituisten oireiden hankaloittaneen työskentelyä.

Hän luuli jo olevansa tulossa hulluksi saatuaan käsittämättömiä oireita. Kun koulun tiloja alettiin lopulta tutkia ja niistä löytyi ongelmia paljastuivat sisäilmaongelmat opettajan terveysongelmien syyksi.

Omalla vuorollaan eräs hallintovirkamies kertoi kyllä saaneensa raportteja asiasta, mutta ei hän ymmärtänyt niistä mitään. Eihän hän ollut rakennustekniikan tai sisäilmamittausten asiantuntija.

Siinä kohtaa ensin puhunut opettaja alkoi melkein itkeä. Hän oli koko ajan luullut, että johtajat eivät vain välitä hänen hyvinvoinnistaan. Hänelle oli niin helpottavaa kuulla, että kyse oli tiedon ja ymmärryksen puutteesta, että kyyneleet nousivat silmiin.

Kyse ei ollutkaan koskaan ollut välinpitämättömyydestä ihmisten hyvinvointia kohtaan.

Keskustelijoita vapauttaneen alkukierroksen jälkeen keskustelu haastavasta aiheesta eteni paljon paremmin kuin jossain perinteisessä paneelissa, jossa aletaan heti esitellä tilastoja ja lukuja, eikä ihmisten omien kokemusten jakamiselle jää tilaa.”

Juha-Pekka Turunen, erityisasiantuntija, Akordi Oy

Teksti: Laura Rantanen

Diablogit

  • Erätauko maaperän ja sen viljelijän hyvästä tulevaisuudesta

    Erätauko-säätiön luotsaamissa keskusteluissa keskeistä on dialogin syntyminen ja erilaisten näkökulmien tasapuolinen esille pääseminen. Tässä keskustelussa päätarkoituksena oli kerätä huomioita Soil at Risk -symposiumin paneelikeskustelun taustaksi. Lisäksi blogin kirjoittaja Sanna Söderlund, joka toimii koulutuspäällikkönä Baltic Sea Action Groupissa sekä vastaa viljelijä- ja oppilaitosyhteistyöstä Carbon Actionissa, tulee hyödyntämään aineistoa väitöskirjatutkimuksessaan, jonka aiheena on edelläkävijäviljelijöiden siirtymä kohti uudistavaa viljelyä.
  • Kunta tekemisen mahdollistajana

    Hailuodon kunnanjohtaja Aki Heiskanen kokee Erätauon olevan tarpeellinen tuki kunnan yhteisötyössä ja yhteisöllisessä johtamisessa.
  • Erätauko osaksi kaikkea partion tekemistä

    Suomen Partiolaisten toiminnanjohtaja Kaisa Leikola kertoo, että Erätauon käyttö on leviämässä laajasti partiossa.
Kaikki diablogit