Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään keksitty mainoskikka eikä myöskään aivan viime vuosiin rajoittuva ilmiö. Suomessa kehitettyjä dialogisia käytäntöjä ja osaamista dialogisuudessa on arvostettu jo pidemmän aikaa. Viime vuosina kiinnostus on kasvanut merkittäviin mittasuhteisiin. Pieni yleissivistävä katsaus tilanteeseen on siis paikallaan.

CMI (Crisis Management Initiative) lienee suomalaisille itselleen tutuin dialogin toteuttaja maailmalla. Martti Ahtisaaren (presidentti) vuonna 2000 perustama järjestö on ehkäissyt ja ratkaissut konflikteja kymmenissä eri maissa. Järjestön palveluksessa on noin 90 asiantuntijaa ja lähes toistakymmentä hanketta Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa, Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja Euraasiassa ja Aasiassa. Naisten mukaan ottaminen rauhan prosesseihin on CMI:lle merkittävä painopistealue.

CMI tuo osapuolet saman pöydän ääreen sovittelemaan erimielisyyksiään rakentavalla tavalla. Dialogia käytetään yhtenä menetelmistä, jopa vuosia kestävissä sovittelu- ja konfliktinratkaisu-prosesseissa. Suomella ja suomalaisilla järjestöillä on rauhanvälityksessä luotettava ja ratkaisukeskeinen maine. Monilla konfliktialueilla sillä on iso merkitys, että Suomella ei ole siirtomaahistorian taakkaa. Suomen tarina herättää myös toivoa. Poikkeuksellisen verisen sisällissodan ja muiden vaikeiden vaiheiden jälkeen Suomi on noussut sadassa vuodessa yhdeksi maailman vakaimmista valtioista.

CMI:n tavoitteena on rakentaa kestävää rauhaa epävirallisten neuvottelujen ja dialogien avulla yhdessä konfliktin kaikkien osapuolten kanssa. CMI onnistumisen ja toiminnan leviämisen syitä on monia. Keskeistä on itsenäinen asema, joka antaa tilaa liikkua silloinkin, kun virallinen diplomatia ei siihen pysty. Usein ei ole olemassa yhtä tiettyä rauhanprosessia, vaan liikutaan joustavasti useiden virallisten ja epävirallisten prosessien sekä toimijoiden välillä täyttäen aukkoja siellä, missä niitä syntyy.

Avoimen dialogin hoitomalli kehitettiin Keroputaan sairaalassa 1980-luvulla. Kyseessä on alun perin vaikeampien psyykkisten ongelmien, kuten psykoosien, hoitamiseen luotu dialoginen käytäntö. Sen ytimessä on pyrkimys koota nopeasti yhteen sairastuneen ihmisen läheisverkosto ja auttaa heidät dialogiin, jossa potilas, hänen läheisensä ja hoitohenkilökunta saavat kukin tasa-arvoisesti äänensä kuuluviin.

Avoimen dialogin tarkoitus on auttaa kaikkia osapuolia – potilasta, hänen läheisiään ja hoitohenkilökuntaa – ymmärtämään, millaisia kokonaisvaltaisia merkityksiä itse kukin liittää kriisitilanteeseen ja luoda tämän avulla suuntaviivoja hoidolle ja tuelle.

Avoimen dialogin hoitomallilla on ollut pitkään erittäin hyvät tulokset Keroputaalla, mutta viimeisen viidentoista vuoden aikana se on alkanut leviämään laajasti ympäri maailman. Tähän mennessä avoimen dialogin noin vuoden mittaisia koulutusohjelmia on järjestetty yli kahdessakymmenessä maassa. Yhteensä koulutusohjelmia on toteutettu tai käynnissä noin 80 kappaletta. Pidempää kolmen vuoden koulutusohjelmaa on toteutettu Suomen lisäksi Lontoossa, Sydneyssä ja New Yorkissa. Aktiivisia avoimen dialogin käyttöönottajia ovat olleet Iso-Britannia, Saksa, Puola, Italia, Norja, Tanska, Hollanti ja Japani. Viime aikoina mukaan matkaan on lähtenyt myös Paraguay.

Avainhenkilö avoimen dialogin kehittämisessä ja sen viemisessä maailmalle on professori (emeritus) Jaakko Seikkula. Kun häneltä kysytään, miksi avoimen dialogin hoitomalli on levinnyt näin laajalle, hän vastaa: ”Olettaisin, että kysymys on humanistisesta ihmiskäsityksestä. Avointen dialogien myötä tarjotaan ihmisille mahdollisuus tarkastella vaikeimpia kriisejä osana ihmisen kokonaiselämää eikä vain oireisiin ja oireiden poistoon liittyen. Uskoisin, että tällainen psykiatrian valtavirta turhauttaa kliinikkoja ja muita työntekijöitä. Varsinkin, kun tutkimuksemme kertovat, että tarjolla on aivan erilainen maailma esimerkiksi vaikeimmista psyykkisistä kriiseistä kärsiville. Tällä kiinnostuksella ei ole mitään ammattikuntarajoja.”

Huoli puheeksi ja ennakointidialogit ovat käytäntöjä, jotka juontavat juurensa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa (entinen Stakes) tehtyyn pitkäjänteiseen tutkimus- ja kehittämistyöhön. Professori Tom Arnkil (emeritus) ja hänen työryhmänsä aloitti näiden dialogisten käytäntöjen kehittämisen ja tutkimisen 1980-luvun lopulla.

Huoli puheeksi -menetelmä on luotu erityisesti lasten, nuorten ja perheiden kanssa työskentelevien ammattilaisten tueksi. Sen avulla vaikkapa päiväkodin tai koulun ammattilainen voi käynnistää toista ihmistä – esimerkiksi lasten vanhempaa – kunnioittavan keskustelun asioista, joista hänelle on noussut huoli. Ennakointidialogit puolestaan on kehitetty tilanteisiin, joissa useampi toimija kokoontuu yhteen pohtimaan ratkaisuja jonkin asiakkaana olevan perheen tai yksilön kriisiytyneeseen elämäntilanteeseen. Usein tällaiseen asetelmaan liittyy jännitteitä. Ennakointidialogeilla onkin yleensä tilanteeseen nähden ulkopuoliset fasilitaattorit. Tunnetuin ennakointidialogin malli on ”Tulevaisuuden muistelu”, jossa kriisitilanteessa olevat ihmiset ja heidän auttajansa käyvät dialogia myönteisestä tulevaisuudesta ja siihen johtavista yhteisistä toimista.

Molemmat dialogiset käytännöt ovat levinneet maailmalle, toisinaan myös kytköksissä avoimen dialogin hoitomallin kanssa. Huoli puheeksi -menetelmää käytetään laajasti esimerkiksi Ruotsissa, Norjassa ja Japanissa. Ennakointidialogit puolestaan tunnetaan edellisten maiden ohella myös Italiassa, Sveitsissä, Saksassa ja Iso-Britanniassa.

Tom Arnkil ajattelee, että nämä dialogiset käytännöt vastaavat kaikkialla maailmassa vastaan tulevaan haasteeseen: miten osaavat ihmiset voisivat paremmin tehdä töitä yhdessä, kunnioittaen samalla ihmisten ainutlaatuista kokemusta omasta elämästään. Tärkeää dialogin leviämiselle on myös se, että ihmiset saavat nopeasti kokemuksia uudenlaisesta vuorovaikutuksesta ja sen mahdollistamasta kohtaamisesta.

Jaakko Seikkula ja Tom Arnkil ovat myös tehneet pitkään yhteistyötä dialogisten käytäntöjen kehittämisessä. Heidän julkaisemansa kirjat Dialoginen verkostotyö ja ”Nehän kuunteli meitä!” on käännytty yhteensä 16 eri kielelle. Hyvin poikkeuksellinen saavutus suomalaisilta tietokirjoilta!

Erätauko on uusin tulokas Suomessa laajalti käytössä oleviin dialogisiin käytäntöihin. Kyseessä on Sitrassa verkostomaisesti ja kokeillen luotu dialogimenetelmä rakentavien yhteiskunnallisten keskustelujen käymiseen. Jenny ja Antti Wihurin rahasto, Sitra, Suomen Kulttuurirahasto ja Svenska kulturfonden perustivat vuonna 2019 Erätauko-säätiön levittämään ja jatkokehittämään mallia.

Erätauko-menetelmä koostuu kolmesta osasta:

  1. keskustelujen suunnittelusta
  2. niiden toteuttamisesta ja
  3. vaikuttavuuden varmistamisesta.

Erätauossa kutsutaan erilaisia ihmisiä samaan piiriin. Menetelmän avulla pyritään vahvistamaan luottamusta ihmisten välillä ja instituutioita kohtaan, kehittämään demokratiaa ja tukemaan yhteiskunnallista resilienssiä.

Lyhyen ajan sisällä Erätauko on otettu Suomessa laajasti käyttöön. Mukana on esimerkiksi ministeriöitä, kuntia, järjestöjä, uskonnollisia yhteisöjä, oppilaitoksia, yrityksiä ja aktivisteja. Lisäksi useat eri toimijat kouluttavat Erätauko-dialogien fasilitointia.

Erätauon keskeisiä onnistumisen syitä lienee, että se toimii aiheesta tai ryhmästä riippumatta. Menetelmä on selkeä ja helposti käyttöönotettava. Tukena ovat Erätaukoa varten luodut Rakentavan keskustelun pelisäännöt, jotka ovat esillä monissa organisaatioissa myös yhteisön jokapäiväisenä tukena. Saadun palautteen mukaan osallistujan kokemus Erätauko-keskustelusta on valtaosin erittäin myönteinen.

Dialogien ohjaajille sekä järjestäjille on kehitetty useita eri työkaluja keskustelun käymisen ja ohjaamisen tueksi. Kaikki työkalut ovat ilmaisia ja avoimesti hyödynnettävissä Erätauko-säätiön verkkosivuilla. Työkaluja on käännetty tähän mennessä englanniksi, ruotsiksi, venäjäksi, turkiksi ja arabiaksi. Erätaukoa ovat käyttäneet eurooppalaiset säätiöt ja Suomen suurlähetystöt Australiassa, Itävallassa ja Italiassa. Sitä on hyödynnetty myös ulkosuomalaistyön tukena. Erätauko on myös herättänyt kiinnostusta Espanjassa, Japanissa, Jordaniassa, Kroatiassa, Latviassa ja Ruotsissa.

Koronakriisin seurauksena Suomessa käynnistettiin Poikkeusajan dialogit keskustelusarja, joka toteutettiin Erätauko-dialogeina. Keskusteluja oli runsas 150 ja niihin osallistui yli 1000 ihmistä. Mukana oli keskustelijoita myös lukuisista muista maista Euroopasta ja sen ulkopuolelta. On siis syytä olettaa, että myös Erätauko alkaa levitä Suomen rajojen ulkopuolelle.

Miksi Suomi? Tämä tilannekatsaus nostaa kysymyksen, miten ihmeessä juuri Suomesta on tullut tällainen dialogisen ajattelun, osaamisen ja kehittämisen moottori. Tähän ei varmaankaan ole vain yhtä vastausta. Kun kysyy tästä aiheesta suomalaisilta dialogin parissa maailmalla toimineilta, esiin piirtyy muutama kiinnostava näkökulma.

Ensiksi, suomalainen yhteiskunta on yhä erittäin tasa-arvoinen verrattuna moniin muihin maailman maihin. Asettuminen tasa-arvoiseen keskusteluun ei ole meille vierasta.

Toiseksi, Suomesta puuttuu ”näennäiskeskustelun” kulttuuri. Meillä ei tavata ”diskuteerata” kaikista asioista, ja paradoksaalisesti tästä johtuen me saatamme tunnistaa aidon dialogin emmekä hämäänny sen näennäisversioista.

Kolmanneksi, maallamme on ollut vaikea historia. Idän ja lännen rajamaana olemme aina joutuneet katsomaan asioita useasta, toisilleen melko vastakkaisistakin, näkökulmista. Vain sata vuotta sitten Suomessa käytiin itsenäistymisen jälkeen sisällissotaa, jonka vaikutukset näkyvät yhteiskunnassa edelleen. Vaikka tämä jännitteinen asema on tuottanut Suomeen monin paikoin myös ahdistavaa pyrkimystä sisäiseen pakkokonsensukseen, niin kenties se on myös kehittänyt kykyä sietää epävarmuutta ja epäselvyyttä sekä pelisilmää asioiden ratkaisemiseen yhdessä luovien. Dialogin edellyttämiä taitoja kaikki nämä!

Maailman nykytila näyttää siltä, että dialogi tarvitaan yhä enemmän. Suomalaisten on siis syytä jatkaa hyvin alkanutta aherrustaan dialogin parissa. Meilläkin on edelleen valtavasti kehittymistä dialogin kävijöinä. Nyt meille on tarjolla erinomaisia tilaisuuksia oppia lisää dialogista jakamalla kokemuksiamme muiden maiden kansalaisten kanssa ja kuulla, mitä he ovat oivaltaneet kokeillessaan meiltä omaksumiansa dialogisia käytäntöjä.

Lue lisää:
CMI (Crisis Management Initiative)
Avoin dialogi
Huoli puheeksi
Ennakointidialogit
Sitra
Erätauko-säätiö
DialogiAkatemia

Kirjoittajat: 
Kai Alhanen ja Janne Kareinen toimivat DialogiAkatemian johtajina ja kouluttajina.

Diablogit

  • Älä turhaan halveksi etäkeskustelua, sillä siinä on monta hyvää mahdollisuutta!

    Hyvin valmisteltuna, suunniteltuna ja esimerkiksi Erätauko-keskustelumenetelmän avulla etäkeskustelut voivat olla aivan yhtä hyviä ja syviä, kuin mitä livekohtaamisetkin. Kaikki lähtee läsnäolosta. Monelle etädialogi voi olla jopa parempi mahdollisuus osallistua yhteiseen keskusteluun. Sen vuoksi olemme julkaisseet kaksi uutta työkalua parempien etäkeskustelujen tueksi.
  • Hyvin sanottu ei tarkoita lällysti sanottu

    Yleisradio haluaa vahvistaa sananvapautta ja yksi osa sitä on Hyvin sanottu -hanke yhdessä Erätauko-säätiön kanssa. Ylen toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttila uskoo, että muutos kohti parempaa keskustelukulttuuria saadaan viidessä vuodessa alulle.
  • Susikeskustelua

    Akordi Oy:n erityisasiantuntija Juha-Pekka Turunen pääsi ohjaamaan Erätauko-keskusteluja susista eri puolille Suomea, kun maa- ja metsätalousministeriö valmisteli susikannan hoitosuunnitelmaa.
Kaikki diablogit