Miksi keskustelua lastensuojelun kokemusasiantuntijuudesta tarvitaan?

Kokemusasiantuntijuus on tänä päivänä olennainen osa suomalaista lastensuojelua. Kokemusasiantuntijoilla on vakiintunut paikkansa lastensuojelupalveluiden arvioinnissa ja kehittämisessä sekä enenevissä määrin osana lapsille, nuorille ja perheille tarjottavia palveluita. Toiminta on kuitenkin kentällä kohtuu uutta, ja siihen liittyy monenlaisia kysymyksiä ja eriäviä näkemyksiä.

Kokemusasiantuntijuutta pintaa syvemmältä -keskustelusarja pyrkii osaltaan vastaamaan näihin kysymyksiin. Keskustelusarja on Lastensuojelun Keskusliiton, Pesäpuu ry:n ja Erätauko-säätiön järjestämä kokonaisuus ja osa Kokemus tiedoksi -hanketta. Tavoitteena on kerätä tietoa siitä, mitä kokemusasiantuntija- ja kehittämistyöryhmätoiminnan kautta on opittu lastensuojelusta ja kokemusasiantuntijuudesta. Keskusteluja aiheen kannalta olennaisista teemoista järjestetään yhteensä viisi. Tässä kirjoituksessa pureudutaan näistä kolmeen ensimmäiseen.

Keskustelusarja kytkeytyy merkittävään murrosvaiheeseen: tämän vuoden alussa astuivat voimaan hyvinvointialueet, palvelujärjestelmää uudistetaan ja lastensuojelu on murroksessa. Näin myös kokemusasiantuntijuus etsii omaa paikkaansa kentällä. Suomessa keskustellaan siitä, tulisiko lastensuojelulakia uudistaa ja myös osallisuuden rakenteet ovat muutoksessa – uusia osallisuuden ohjelmia kehitetään jatkuvasti.

Kokemusasiantuntijoiden hyödyntäminen ja tarve heidän kuulemiseensa lisääntyvät koko ajan. Meillä ei kuitenkaan ole yhteisesti jaettua käsitystä siitä, mitä kokemusasiantuntijuus oikeastaan on ja millaista osaamista tai valmiuksia odotetaan. Siksi aiheesta on tärkeää käydä keskustelua. Keskustelusarjassa kerättyjä kokemuksia voidaan hyödyntää myös päätöksenteossa.

Erityisesti koulutukseen liittyvät kysymykset ovat lastensuojelun puolella olennaisia, sillä ajatus kokemusasiantuntijoiden hyödyntämisestä on levinnyt mielenterveyden kentältä. Lasten, nuorten ja perheiden kanssa tilanne on kuitenkin toinen. On tärkeää pohtia, voidaanko samoja rakenteita käyttää erityisesti lasten ja nuorten kohdalla. 

Keskustelusarjan aikana keskustellaan kokemusasiantuntijatoiminnan merkityksestä niin kokemuasiantuntijalle itselleen kuin laajemmin yhteiskunnassa sekä siitä, millaisia tietoja ja taitoja toiminta edellyttää ja kuka voi ryhtyä kokemusasiantuntijaksi. Lisäksi käydään keskustelua siitä, millaista on hyvä kohtaaminen ammattilaisen ja kokemusasiantuntijan välillä, kuinka kokemusasiantuntijuus suhteutuu perinteiseen asiantuntemukseen sekä millainen on kokemusasiantuntijan vastuu kertomastaan.

Miksi toiminta on tärkeää sekä kokemusasiantuntijalle itselleen että yhteiskunnan kannalta?

Kokemuasiantuntijoille itselleen toiminta on ollut tärkeää monestakin eri syystä. Puheenvuoroissa korostuvat itsevarmuuden kasvaminen, häpeän tunteen poistuminen, oma kehittyminen ja kasvu, erilaisten äänten esiintuominen, muutoksen tekeminen, kokemukset osallisuudesta ja merkityksellisen työn tekemisestä, minän vahvistuminen ja korjaantuminen, ajattelun kehittyminen, asioiden ymmärtäminen eri näkökulmista, nähdyksi tuleminen ja halu nähdä, yhteisö sekä vertaistuki. Siis pitkä lista erilaisia tärkeitä syitä toiminnassa mukana olemiselle ja toiminnan mukanaan tuomille oivalluksille.

En tullut lapsena kuulluksi perheen ulkopuolella omista kokemuksista. Siitä on tullut tää halu vaikuttaa. Toiminta on tuonut osallisuutta, korvannut sitä kokemusta lapsuudesta, ettei kukaan ymmärrä.”

Haluan auttaa muita ihmisiä lastensuojelun kivisellä tiellä, että se olisi vähemmän kivinen ja raskas.

Erityisen tärkeäksi nousivat myös yhteisön tuoma tuki sekä se, että toimintaa tehdään yhdessä. Se on yhteinen asia. Ajatusten jakaminen on tärkeää, ja ajan myötä, muita kuuntelemalla, se myös muuttaa muotoaan. Reflektoiminen nousee työssä hyvin olennaiseksi, sillä asioita on osattava katsoa eri näkökulmista.

Erilaisten kokemusten kuuleminen on hyvin tärkeää päätöksenteon kannalta. Keskusteluissa nousi esiin pelko siitä, että päättäjät ja arki ovat liian eriytyneitä toisistaan. Toiminnan olisi tärkeää olla läpinäkyvää, ja kokemusasiantuntijoita tulisi kuunnella aidosti oikeasti näissä asioissa. Ei saisi eriytyä liikaa siitä, mitä todellisuus on. Eräs opiskelija esimerkiksi korosti, miten kokemusasiantuntijat ovat auttaneet hahmottamaan kuvaa koetusta arjesta. 

Ihmistieteellisen tutkimuksen tekemisessä lähtökohtana ovat ihmisten kokemukset. Näin myös kokemuksiin pohjautuvan tiedon paikka opetuksessa on perusteltua. Kokemusten kuulemista tarvitaan, jotta asiakasymmärrys voisi rakentua osaksi opiskelijan ja myöhemmin työntekijän osaamista alusta alkaen. Erilaisia kokemuksia on kuultava kentän ja sen laajan kirjon hahmottamiseksi.

Asetutaan dialogiin, asetutaan kuuntelemaan. Tarvitaan lisää Erätaukoa.

Lastensuojelun kehittämisessä kokemusten kuuleminen on tärkeää. Tämä olisi hyvä saada yhdistettyä asiantuntijatietoon. Kokemusten hyödyntäminen olisi keskustelijoiden mukaan tärkeä saada osaksi lastensuojelun rakenteita.

Mulla on kova halu tuoda tietoa ihmisille, jotka päättävät asioista – tarve tuoda tietoa ja todellisuutta laajemmin ihmisten tietoon, koska se oli itselle silloin yllätys.”

Keskusteluissa korostui lisäksi se, miten kokemusasiantuntijalla on usein hyvin erilainen ymmärrys asiakaskohtaamisissa kuin ammattilaisilla. Tarvitaan lisää yhteistyötä sen sijaan, että työskennellään vain kapeissa työryhmissä tai erikseen. Kokemusten hyödyntäminen kehittämisessä on tärkeää, jotta muut voisivat saada tulevaisuudessa parempia palveluita.

Mitä tietoja ja taitoja kokemusasiantuntijuus sitten vaatii?

Voiko kokemusasiantuntijaksi ryhtyä kuka hyvänsä ja koska tahansa vai pitääkö tätä varten kouluttautua? Keskustelussa tuntui korostuvan ajatus siitä, miten kokemusasiantuntijuuteen kasvetaan ajan saatossa. Se vaatii valtavasti itsereflektiota. Kokemusasiantuntijalla on kokemus, joka tulisi pukea niin, että siitä osaa eri näkökulmat huomioiden ja kokonaisuuden hahmottaen kertoa muille. Asiantuntijuus syntyy siitä, että kokemus on jollain tavalla osattu valjastaa. Omia ajatuksia tulee jäsentää suhteessa tietoon ja pohtia, miten omat kokemukset asettuvat kentälle.

Yhteinen toiminta on tärkeää, sillä se tuo mukanaan turvallisen yhteisön, jossa voi reflektoida omia kokemuksia ja saada uutta tietoa. Ja jossa voi samalla kasvaa. Toiminta nostaa ihmisen omia vahvuuksia esiin ja antaa työkaluja. Kokemusasiantuntijuus on rankkaa hommaa, ja ihmisen on oltava siihen itse valmis. 

Yhteisö, asioiden reflektoiminen ja muut työn kannalta tärkeät taidot ovat olennaisia ennen kaikkea kokemusasiantuntijan itsensä kannalta. Näihin koulutus tarjoaa tukea. Koulutus voi näin ollen toimia eräänlaisena oikopolkuna kokemusasiantuntijaksi kasvamisessa, muttei välttämättä ole sen edellytys. 

On kuitenkin tärkeä tunnistaa, miten eri tavoilla ja tasoilla voi olla kokemusasiantuntija. Arjen kokemusasiantuntijuus ei aina näy, mutta sekin on tärkeä tunnistaa. Keskustelijoiden mukaan olisi oltava laajempi kirjo siihen, mitä kaikkea kokemusasiantuntijuus voi olla. Osallistumisen muotoja tulisi monipuolistaa. Olisi tarjottava mahdollisuuksia matalan kynnyksen kokemusasiantuntijuuteen esimerkiksi vertaistukiryhmien kautta. 

Olennaista työssä on myös se, että omat kokemukset liitetään laajempiin kokonaisuuksiin ja muiden kokemuksiin. Kokemusasiantuntijuus on näin yhdessä kehittämistä ja se syventyy yhdessä tekemällä. On tärkeää reflektoida, miten omat kokemukset asettuvat suhteessa muiden kokemuksiin. Näin ne laajenevat yhdestä kokemuksesta laajempaan yhteisöön. Kokemusasiantunija voi tuoda kollektiivisesti erilaisia näkökulmia esiin. 

Sen sijaan on hyvä muistaa, että pienempien lasten kohdalla tilanne on toinen. Kun nuorella on mahdollisuudet valjastaa oma kokemuksensa ja toimia asiantuntijana, ei tämä ole pienen lapsen tehtävä. Lasten kohdalla ammattilaisen roolina on olla osaava, ei lapsen.

Kokemusasiantuntijan rooli ja asema kentällä

Kokemusasiantuntijoiden hyödyntämiseen liittyy vallankäyttöä ja erilaisia valta-asetelmia. Kuka tietää parhaiten asioista? Onko kokemukseen pohjautuva tieto riittävää tietoa? Keitä ja millaisia kokemuksia halutaan kuulla?

Kohtaamisen taitoa tarvitaan. Tämä ei kuitenkaan aina ole niin helppoa. Kokemusasiantuntijoilla on toisinaan sellainen olo, että heitä kohdellaan “silkkihansikkain”. Tämä tarkoittaa tunnetta siitä, että heidän osaamistaan ja kyvykkyytään aliarvioidaan. Asiantuntijat eivät aina uskalla asettua tasa-arvoiseen asemaan. Toisinaan kokemusasiantuntijoita kohdataan liiankin rajuin ottein.

On tärkeää olla erilaisia hanskoja, mutta parasta on tulla tilanteeseen ilman niitä, ja kohdata ihminen ilman ennakko-oletuksia. Sitten voi pohtia millaiset hanskat tarvitaan.“

Olisi tärkeää puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Eräs keskustelija puhui siitä, kuinka usein tuntuu, että heitä kuunnellaan tiettyyn pisteeseen asti. Kuullaan asioita, joita halutaan kuulla, mutta ei sen pidemmälle. Ei saisi olla liian vaikeita kokemuksia tai sellaisia, jotka eivät istu ammattilaisen käsityksiin. Olisi kuitenkin tärkeä pystyä kuulemaan kipeitäkin asioista. Ovathan nämä toisen oikeita kokemuksia.

Kohtaamisissa läsnäolo, kunnioittaminen, kuunteleminen ja aito kohtaaminen ovat tärkeitä. Lisäksi luottamus on tärkeää. Erilaisiin kohtaamisiin olisi tärkeä tulla niin, että voi luottaa, että toinen haluaa itselle hyvää, eikä niin, että pää on jo valmiiksi täynnä etukäteen keksittyjä vasta-argumentteja. Voimme jokainen omalta osaltamme vaikuttaa erilaisiin kohtaamisiimme ja siihen, miten itse niissä olemme.

On tärkeää, että kohtaamme arjessa toinen toisiamme hyvin, niin ettei paha lähde kiertoon. Pystyn itse esimerkiksi vaikuttamaan siihen, miten muut lastensuojelun asiakkaat kohdataan jatkossa, kun annan itse hyvän kuvan itsestäni.”

Aikaisemmin kokemusasiantuntijoiden hyödyntämisellä ei nähty olevan samanlaista arvoa kuin tänä päivänä. Nykyään halu kehittää palveluita yhdessä tuntuu olevan vallitseva ajatus. Kokemuksia halutaan kuulla ja niitä halutaan hyödyntää palveluiden kehittämiseen. Kokemusasiantuntijoiden hyödyntäminen on monille eri puolilla Suomea työskenteleville ammattilaisille tuttua.

Kokemusasiantuntijoiden hyödyntämisessä on kuitenkin oltava tarkkana siinä, ettei heitä kutsuta paikalle vain näennäisesti. Osallisuuden on oltava aitoa. On tietoisesti pohdittava, miksi kokemusasiantuntija halutaan paikalle ja mitkä ovat motiivit tämän kutsumisen taustalla. Yhteistyön on oltava aitoa ja syvällistä yhteiskehittämistä sekä osa prosessia, eikä teennäistä ja sellaista, joka näyttää vain hyvältä paperilla.

 

Keskustelusarjaa jatketaan to 19.1. ja to 16.2. Lue lisää ja tule mukaan kuuntelemaan joko paikan päälle tai streamin välityksellä!

 

Eveliina Alho

Viestinnän koordinaattori

Erätauko-säätiö

 

#erätauko #dialogpaus #timeout #diablogi #dialogi #lastensuojelunkeskusliitto #pesäpuury #lastensuojelu #kokemusasiantuntijuus #kokemusasiantuntija #kokemustiedoksi

Diablogit

  • Syötteellä käydään viikoittain Erätauko-keskusteluja

    Syötteen 300:n asukkaan kylässä asustaa noin kymmenen hengen porukka, joka käy viikoittain Erätauko-keskusteluja. Parhaillaan keskusteluja käydään jopa pari kolme kertaa viikossa. Erätauko on vakiintunut osaksi arkea, ja keskusteluja aletaan käymään nykyään myös spontaanisti ajankohtaisista aiheista.
  • Erätauko-keskustelua uudistuvista datatalouden pelisäännöistä

    Datatalouden pelisäännöt uudistuvat Euroopan unionissa. Uudet EU-säännöt tulevat vaikuttamaan niin yrityksiin kuin yksityishenkilöihin. Koska sääntely on monimutkaista, mutta samalla se tarjoaa runsaasti uusia mahdollisuuksia yritysten arkeen, liiketoiminnan uudistamiseen ja toiminnan tehostamiseen, muutoksia kannattaa pureskella yhdessä näkemyksiä ja oivalluksia vaihtaen.
  • Yhdessä ja yksin: kokemuksia kohtaamisista ja yhteisöistä

    Erätauko-säätiö järjesti yhdessä Puistokatu 4:n kanssa Kansallisen dialogin marraskuun lopulla. Dialogissa keskusteltiin kohtaamisten kokemuksista ja yhteisöjen merkityksestä. Tässä diablogissa tarkastellaan yhteisöllisyyden muutosta, tarvetta ja sitä, mitä yhteisön muodostaminen vaatii keskusteluun osallistuneiden näkökulmasta. Lopuksi pohditaan, miten Erätauko voi tässä osaltaan auttaa.
Kaikki diablogit