Oletko sinä hyötyliikkuja, tavoitteellinen kilpaurheilija, hikeä välttelevä rauhallisesta liikkeestä pitävä vai porukassa yhteisestä tekemisestä innostuva liikkuja? Marraskuussa Hyvin sanottu -keskustelufestivaalin yhteydessä Erätauko-säätiö järjesti Skididialogin, jossa alakoululaiset sekä aikuiset yhdessä pohtivat, mitä liikunnallinen elämäntapa itse kullekin merkitsee, minkälaisia istumisen tauottamiseen ja liikkumiseen kannustavia toimintatapoja kouluarjesta tunnistetaan jo nyt entä mikä on kunkin rooli liikunnallisen elämäntavan edistämisessä niin koulupäivän aikana kuin sen yhteydessä tapahtuvassa kerho- ja harrastustoiminnassa. Yhteiseen keskusteluun osallistui alakoululaisia, opettajia sekä liikunnan ja harrastustoiminnan parissa toimivia asiantuntijoita.
Sysäyksen käytävälle keskustelulle antoi perusopetuslain muutos, jonka tavoitteena on edistää liikunnallista elämäntapaa osana aivan tavallista koulupäivää. Lakimuutoksen ja sen myötä perusopetuksen opetussuunnitelmiin tehtyjen muutosten tavoitteena on vahvistaa lasten ja nuorten liikunnallista elämäntapaa sekä korostaa liikunnan merkitystä kokonaisvaltaisena elämäntaitona. Väestön liian vähäinen liikkuminen on yksi suomalaisen yhteiskunnan haasteista ja tutkimusten mukaan vain noin kolmannes lapsista ja nuorista liikkuu terveytensä kannalta riittävästi. Koulu yksin ei voi ratkaista tätä yhteiskunnallista haastetta ja uudet, elokuussa 2026 voimaan astuvat perusopetuksen opetussuunnitelmien perustemuutokset korostavatkin, että liikkumisen lisääminen koulun arjessa edellyttää entistä vahvempaa yhteistyötä eri toimijoiden kesken – kodin roolia unohtamatta!
Ennen muutoksen voimaanastumista jokaisen opetuksenjärjestäjän tulee paikallisissa opetussuunnitelmissaan kuvata, kuinka liikunnallista elämäntapaa edistetään sekä kuinka sen toteutumista seurataan, arvioidaan ja kehitetään omassa kunnassa sekä yksittäisessä koulussa. Toimintakulttuuria luontevasti liikkuvammaksi kehitettäessä sekä opetussuunnitelmien paikallisia täsmennyksiä päivittäessa kannattaa yhteiselle keskustelulle varata aika. Ja tässä apuna on Skididialogi!
Mitä liikunnallinen elämäntapa tarkoittaa omassa arjessasi?
Mä valitsin tämän hymynaaman sydämillä, koska tykkään lajeista, missä voi liikkua yhdessä ja se on kivaa.” -keskusteluun osallistunut
Marraskuisessa Skididialogissa alkujännitystä murrettiin esittäytymiskierroksen yhteydessä, kun jokainen osallistuja sai ringin keskeltä valitsemansa emojin avulla pohtia ääneen itseään liikkujana. Oli tärkeää, että jo esittäytymiskierroksen aikana osallistujat havahtuivat siihen, kuinka erilaisista lähtökohdista liikunnallista elämäntapaa katseltiin: jollekin yhteisöllisyys, ilo, nautinto ja hyvä mieli merkitsivät eniten, toinen innostui monipuolisuudesta ja kolmas kertoi olevansa tavoitteellinen suorittaja. Joku osallistujista oli löytänyt liikkumisen riemun vasta aikuisena ja jollakin liikunta oli ollut osa elämää aivan lapsesta saakka.
Liikunta ei tarvii olla jotain tiettyä tekemistä vaan myös päätöksen tekemistä, että kävelee siirtymiä.” -keskusteluun osallistunut
Lämmittelykierroksen jälkeen yhteinen keskustelu pinnalla olevasta aiheesta pääsi vauhtiin! Keskustelun aikana liikunnallinen elämäntapa määriteltiin ennen kaikkea arjen pieniksi valinnoiksi: kävely bussin sijaan, rullaportaiden ohittaminen, viiden minuutin taukojumppa tai välitunnin nopea pelihetki. Keskustelussa viitattiin myös omiin havaintoihin siitä, kuinka liike parantaa keskittymistä ja voi rauhoittaa luokkaa: kun välillä saa purkaa energiaa, on oppitunnilla helpompi olla. Tärkeä oivallus oli, ettei liikunnallisuus vaadi pitkiä suorituksia: pienetkin “mikrohetket” kerryttävät vaikutusta päivän mittaan.
Liikkuminen helpoksi koulupäivän aikana
Mä oon nähnyt välkällä et on ollut erilaisia lajeja esillä niin yläkoululaisetkin on tullut kokeilemaan. Miniareenalla kaikilla oli vuorot ja pelivälkällä pelattiin eri pelejä.” -keskusteluun osallistunut oppilas
Liikettä luvassa, vauhtia koulupäiviin -skididialogiin osallistui oppilaita kolmelta eri koululta pääkaupunkiseudulta. Keskustelussa pyörittiin vahvasti sen ympärillä, kuinka liike ja liikkuminen tehdään helpoksi ja näkyväksi. Välineiden lainaaminen nousi useasti esiin: kun hulavanteet, hyppynarut ja muut välituntivälineet ovat saatavilla ja “lainaamo” auki riittävän usein, oppilaat tarttuvat niihin oma-aloitteisesti.
Ohjatut välitunnit koettiin hyödyllisiksi, mutta samalla korostui valinnanvapaus: oppilaat toivoivat, että he voisivat vaikuttaa siihen, mitä on tarjolla, ilman pakkoa osallistua. Hyvänä käytäntönä mainittiin oppilaskunnan osallistaminen siinä, minkälaisia liikunta- ja välituntivälineitä olisi hyvä olla käytettävissä.
Keskustelussa tärkeänä nähtiin myös mm. erilaisten digitaalisten ratkaisuiden, kuten iWall, merkitys varsinkin niille nuorille, joita “perinteinen liikunta” ei sytytä. Tavallisen tiistain tavallisista oppitunneista puhuttaessa Kahoot-tyyppiset ratkaisut sekä oppituntien aikaiset toiminnalliset työskentelytavat koettiin helpoiksi tavoiksi tuoda liikettä mille tahansa oppitunnille. Samalla muistutettiin, ettei kaikkea tarvitse ratkaista hankinnoilla: joskus nopat, tehtäväpisteet ja selkeä ohje “saa nousta seisomaan” riittävät tekemään tunnista liikkuvamman.
Mulle jäi mieleen, että joku ryhmä tekisi erilaista ohjelmaa, missä voisi tutustua eri lajeihin. Temppuratoja ja erilaisia lajikokeiluja välitunneilla 🙂” -keskusteluun osallistunut
Toimintakulttuuri ratkaisee
Vajaan tunnin kestäneen yhteisen ääneen ajattelun ja pohdiskelevan keskustelun vahvin viesti liittyi kuitenkin ympäröivään toimintakulttuuriin. Nuoret sanoittivat suoraan, että liikkumisen mahdollisuus ei saisi riippua “tuurista”. Yhteiset pelisäännöt ja toimintatavat, salliva asenne sekä toistuvat rutiinit nousivat avaintekijöiksi: liikkeen pitää olla luvallista, turvallista, monipuolista ja kaikille mahdollista. Lisäksi toivottiin, että koko kaupunkia ja lähiympäristöä käytetään rohkeammin oppimisympäristönä ja että koulupihat suunnitellaan aidosti liikkumaan houkutteleviksi kaiken ikäisille lapsille ja nuorille. Lopuksi keskusteluun osallistuneet korostivat sitä, että liikkuminen ja liikunnallisen elämäntavan edistäminen on ennen kaikkea valintakysymys.
Tähän ehkä tosi samankaltaisia ajatuksia mutta pitäisi pysähtyä nimenomaan kaikissa kouluissa aiheen äärelle. Nimenomaan kaikki olisi mukana mitä meidän resursseilla olisi mahdollista. Mahdollistamisesta on kyse.” -keskusteluun osallistunut
Antamalla aikaa erilaisten näkökulmien kuulemiselle, oman ja yhteisen ymmärryksen lisäämiselle sekä muuten mahdollisesti piiloon jäävien näkökulmien esiin tuomiselle tuetaan sellaisen toimintakulttuurin rakentamista, jossa osallisuus vahvistuu ja liikunnallisen elämäntavan edistäminen kuuluu kaikille!
Jatka keskustelua aiheesta valmiin materiaalin avulla!
Herättikö aihe ajatuksia? Keskustelu liikunnallisesta elämäntavasta koulussa ei pääty tähän. Aiheesta on julkaistu asiantuntijamme Petra Larvuksen nauhoittama Koulupodcast-jakso, jossa teemaa käsitellään yhdessä koulu-pt:nä toimivan Riina Köykän ja koulukuraattori Eira Renvallin kanssa. Jakson rinnalle on julkaistu myös valmis Erätauko-keskustelukortti, jonka avulla aiheesta voi jatkaa keskustelua omassa koulussa, työyhteisössä tai verkostossa.
Valmiin ohjauskortin avulla keskustelun järjestäminen on helppoa, ja se tarjoaa mahdollisuuden pysähtyä yhdessä pohtimaan, miten liikunnallista elämäntapaa voidaan edistää omassa arjessa ja omassa yhteisössä.
Pääset tutustumaan tähän ja moniin muihin keskustelukortteihin täällä!
Kirjoittanut: Petra Larvus
