”Ensimmäisen kerran tutustuin Erätaukoon, kun pääsin osallistumaan Educa-messuilla Vanhempainliiton järjestämään Erätauko-keskusteluun koulujen ja kodin yhteistyöstä. Menetelmä toimi hienosti. Kaikki keskustelijat saivat sanottua mielipiteensä, eikä kukaan riidellyt niin kuin paneeleissa joskus käy.
Oli myös keskustelun kuulijoiden kannalta arvokasta, kun keskustelussa pysyttiin koko ajan asiassa. Panelisteille oli tärkeää, kun sai keskeytyksettä sanoa mielipiteensä ja ilmapiiri oli kunnioittava.
Jo keskustelun aikana ajattelin, että tämä tapa käydä keskustelua pitää ehdottomasti saada kouluihin. Ajattelin, että tällainen keskustelukulttuuri meiltä puuttuu. Tapa käydä keskustelua niin, etteivät osallistujat koita tyrmätä toisiaan kovaäänisyydellä tai lannistamalla, vaan kukin saa rauhassa tuoda näkemyksensä esille.
Tiedän, että Erätauon kehittämisen takana on paljon työtä ja tutkimusta, mutta itse menetelmästä on tullut tyylikkään yksinkertainen. Leimallista on kunnioittava ilmapiiri ja kaikkien yhdenvertainen ihmisarvo. Modernia ja tyylikästä on se, että pysähdytään kuuntelemaan mitä toinen oikeasti sanoo.
Erätauko-menetelmän opettelun ja käytön pitäisi olla osa koulujen opetussuunnitelmaa. Sinne on vaikea saada mahtumaan mitään uutta nyt, kun se on niin täynnä lukuaineita, mutta ehkä Erätauko voisi olla jonkun aineen sisällä, vaikka osana äidinkielen opetusta?
Jotenkin tällaisen keskustelumenetelmän opiskelu pitäisi saada ujutettua mukaan opetussuunnitelmaan, se on niin tärkeä asia. Ei ole edes kouluissa päivänselvää, että keskustelu on keskustelua. Toisinaan se on omien mielipiteiden sanomista ilman, että dialogia syntyy. Erätauossa kaikki pääsevät puhumaan, ja tulevat myös kuulluksi.
Melkein kaikki uusi mitä tuodaan kouluun olisi hyvä tuoda opettajien kautta niin, että ensin valmennetaan opettajat ja he saavat maistiaiset, silloin asian eteenpäin viemisessä ollaan varmemmalla pohjalla.
Kun Erätauko-menetelmä tuli meidän kouluumme tuli Erätauko-säätiöstä ohjaajat vetämään ensin koulutusta opettajille ja vasta sitten Erätauko vietiin luokkiin.
Viime elokuussa oli valmennusta opettajille ja elo-syyskuussa oppilaiden keskustelut. Erätauko-keskustelut oppilaille toteutettiin läpäisyperiaatteella. Kaikki 3.-9. luokkalaiset pääsivät kokeilemaan sitä.
Nyt ensimmäisellä kerralla Erätauko-keskustelut pidettiin luokittain, mutta jatkossa aiomme laajentaa menetelmän käyttöä ja järjestää esimerkiksi aikuisten ammattilaisten ja oppilaiden yhteisiä Erätaukoja.
Menetelmä on tehty niin, että se on helppo ottaa haltuun. Säännöt tekevät Erätauosta mielekkään menetelmän ja näyttää siltä, että ihmiset sitoutuvat niihin.
Mietin, että Erätauko-menetelmän opettelu voisi olla jo osa opettajankoulutusta, menetelmä sinänsä on helposti ja nopeasti opittu, taito Erätauko-keskustelujen ohjaamiseen kehittyy käytännössä tekemällä.
Meillä on ollut Suomessa muodissa väittelykulttuuri, joka pahimmillaan on kukkotappelua. Tässä keskustelu ei ole omien mielipiteiden huutamista vaan arvostavaa vuorovaikutusta. Se ei vie pois mahdollisuutta mielipiteen ilmaisuun, päinvastoin. Menetelmä tuo tilaa siihen, että keskustelija voi nähdä myös toisen ihmisen näkökulman.
Erätauko-menetelmä antaa yhä useammalle mahdollisuuden osallistua keskusteluun ja kertoa ajatuksensa. Ei se ole mielipiteen ilmaisua, että jollain on kovin ääni ja hän huutaa kaikkein kovimmalla äänellä ja osa on ihan hiljaa. Valitettavasti jotkut aikuiset näyttävät lapsille tätä vuorovaikutuksen mallia somessakin.
Some on yhä enemmän lasten maailmassa läsnä. Juuri siksi aikuisten tarvitsee näyttää esimerkkiä rakentavasta keskustelusta. Vaikenemisella sanomme, että tämä toisten loukkaaminen ja vaientaminen on ihan ok. Vahvin voittakoon. Sitä mielikuvaa emme halua antaa.
Nyt kun olen nähnyt menetelmää käytössä koulussamme tiedän, ettei onnistunut Erätauko-keskustelu ole iästä kiinni. Näkisin, että tällä menetelmällä voivat keskustella pienemmätkin lapset, kunhan ohjaaja osaa huomioida heidät oikein.
Lasten ja aikuisten yhteisille Erätauoille on ehdottomasti myös paikkansa. Kasvattajina ja aikuisina voimme kuulla lapsilta jotain, mitä emme muuten ymmärtäisi ajatella. Se on tärkeää, kun kehitämme kouluamme eteenpäin.”
Lasse Luostarinmäki, Hyvinkään Puolimatkan koulun rehtori
Teksti: Laura Rantanen
